Olen äiti, joka oli esikoisensa kanssa kotona reilut kaksi vuotta. Olen äiti, joka vei kuopuksensa hoitoon puolen vuoden iässä. Olen siis ollut kotona lapsen kanssa jonkin aikaa, mutta toisaalta olen vienyt lapseni todella varhaisessa vaiheessa hoitoon. Voisin kai siis sanoa, että minulla on äitinä jonkinlainen näkemys tähän taas päätään nostaneeseen aiheeseen. Kotihoito vai päivähoito - missä lapsen kuuluu olla?

Ennen lapsia minulla oli jotenkin sellainen käsitys, että lapsen hoitoon jättäminen on helppoa. Sen kun vain viet mummolaan tai päiväkotiin, sanot heipat ja menet. Lapsettomana oli tietenkin hankala asettua vanhemman asemaan, vauva kun tuo mukanaan jos jonkinlaisia tunteita. Vajaan kolmen vuoden aikana olen oppinut paljon. Lasta ei todellakaan ole helppoa viedä hoitoon, minkä takia omat menot tulee punnittua äärettömän tarkkaan.

Kotihoidossa on puolensa. Päiväkotiarkea puolisen vuotta eläneenä muistelen kaiholla kiireettömiä aamuja, jolloin taapero kiipesi sänkyyn viereen ja aamupalan sai tehdä ajatuksella. Lapsen kasvaessa päiviin tulee rutiinia ja erilaisia menoja on helppo sopia. Leikkitreffit, puistoilut, vaunulenkit, pyjamapäivät ja leikkituokiot kuuluivat kaikki meidän arkeen. Kun lopulta uskaltauduin ensimmäistä kertaa avoimeen päiväkotiin, pääsi silloin reilu vuoden ikäinen esikoisemme Pihvi tutustumaan kunnolla muihin lapsiin, yhteisen leikin pelisääntöihin ja ohjattuun toimintaan. Siitä tuli osa meidän arkea, ja kävimmekin avoimessa päiväkodissa monta kertaa viikossa.

Myös päivähoidossa on puolensa. Nyt kaksi vuotta ja seitsemän kuukautta vanha Pihvi on sopeutunut päiväkotiin kuin kala veteen. Hänellä on siellä kavereita joiden kanssa ajetaan mopoilla, leikitään pikkuautoilla, ollaan kotia ja matkustetaan avaruuteen. Pihvin ryhmän aikuiset ovat saaneet hänet innostumaan piirtämisestä, asiasta, johon minä en koskaan saanut häntä tarttumaan. He retkeilevät, ulkoilevat ja kokeilevat uusia asioita. Päiväkotimme opettajat ja hoitajat ovat aivan huipputyyppejä ja mielestäni Pihvi saa aidosti laadukasta varhaiskasvatusta, ei mitään "laadukasta" varhaiskasvatusta. Kuopuksemme Papu taas on hoidossaan mummunsa luona, ja se kyllä oikeastaan on vähän kuin kotona olisi. Mummu on tuttu ja mukana lastemme elämässä päivittäin. Kun minä olen koulussa ja lasten isä töissä, ovat lapsemme heille parhaassa paikassa.

Oli lapsi kotona tai päiväkodissa, täytyy hoidon ja kasvatuksen eteen tehdä töitä. Pelkkä kotona oleminen ei riitä, kuten ei myöskään pelkkä päiväkoti. Kotona oleminen vaati vanhemmalta viitseliäisyyttä ja lapsen kenkiin asettumista. Mielestäni laadukas kotihoito tarkoittaa sitä, että lapsi pääsee säännöllisesti ulos ja että lapsen kanssa jaksaa touhuta. Leikki-ikäiselle lapselle muiden lasten seura alkaa tehdä jo hyvää, jolloin avoimista päiväkodeista, leikkipuistoista ja muista tutuista lapsiperheistä on hyötyä - siis jos niitä käyttää. Aivan yhtälailla päivähoidon laadukkuuteen vaikuttaa ne ihmiset, jotka hoitoa antavat. Ja olot joissa he työskentelevät. Kiirettä pitää varmasti ja resurssit ovat joskus tiukat. Nämä asiat eivät kuitenkaan muutu hoitomuotojen vastakkainasettelulla, vaan vaikuttamalla.

Kun puhutaan kotihoidosta ja päivähoidosta, otetaan keskusteluun usein vahva kanta suuntaan tai toiseen. Ollaan asenteellisia ja unohdetaan se, että toisten ratkaisuilla ei oikeastaan ole mitään tekemistä omien kanssa. Kotihoito ei ole lattekuppeja ja Netflixiä. Kotihoito on lapsen tarpeisiin vastaamista, turvaa ja välittämistä. Aika harva vanhempi varmaan veisi pientä lasta hoitoon, jos ei olisi pakko. Meillä täällä Suomessa on aika poikkeuksellinen tukijärjestelmä, mutta let's face it - ihan jokaisessa perheessä ei yhden ihmisen palkka riitä (tai sitä toista palkkaa ei ole). Meistä joillekin vanhemmuus on se elämän suola, mutta jotkut kaipaavat sen suurimman ja vastuullisimman tehtävän rinnalle myös jotain muuta. Toisille se on työ. Siksi meillä on päivähoito, joka sekin on lapsen tarpeisiin vastaamista, turvaa ja välittämistä.

Mielestäni oleellista ei ole se missä lasta päivisin hoidetaan, vaan millainen vanhempi on ollessaan lastensa kanssa. Henkisesti mualla vai aidosti läsnä.