Eilen piti viettää Papun yksivuotissynttäreitä, mutta se maailmankaikkeus päätti taas toisin. Pihvi-poloinen sai vatsataudin kaksi viikkoa sitten tiistain ja keskiviikon välisenä yönä. Tauti oli onneksi nopea, oksentamista kesti vain puoli päivää ja sitä seurannut kova kuume laski puolessatoista. Kaikki näytti olevan kuitenkin hyvin eikä kukaan muu perheenjäsenistä sairastunut, joten juhlia piti viettää sovitusti tänä viikonloppuna. Kunnes viime maanantaina se tarttui avopuolisoonkin.

Juhlien peruminen oli aika itsestäänselvää, sillä emmehän halunneet tartuttaa ketään. Taudin leviämisen uhka oli edelleen olemassa ja olisi ollut myös aika ikävää valmistella bileitä omakin pää pöntössä. Asia ei tietenkään ollut meidän käsissä, mutta harmittihan se silti. Osa vieraista oli tulossa kaukaa eikä uusi maaliskuulle päätetty juhlapäivä käynyt monelle. Vaikka kyseessä onkin vasta yksivuotias lapsi joka tuskin ymmärtää tai muistaa juhlistaan tuon taivaallista, tuli vähän paha mieli. Kun olisi pysytty terveinä edes tämä yksi viikonloppun keväällä, niin olisin ollut todella kiitollinen.

Plussaa on se, että juhlien suunnitteluun jää hieman enemmän aikaa. Minulla on hirveästi visioita, muttei hajuakaan miten sen kaiken toteutan. Haluaisin, että kaikki juhlien tarjottavat ovat taaperoystävällisiä, mutta että lähtökohdiltaan tarjoilupöytä olisi kuitenkin tehty aikuisia vieraita varten. Suolaa ja lisättyä sokeria haluan siis välttää, tosin mielellään ilman että esillä on erilaisia vesimelonihirviöitä tai lihapullista ja viinirypäleistä tehtyjä tikkusyötäviä. Kakun valinta oli helpointa, sillä Kinuskikissan smoothiekakku sopii taaperolle melkein sellaisenaan. Digestive-kekseissä näytti olevan aika lailla suolaa, joten niiden korvaaja täytyy vielä keksihyllyistä etsiä. Sokerittoman ja vähäsuolaisen keksin löytäminen näyttää ainakin näin ensialkuun aika vaativalta, mutta en usko tehtävän olevan mahdoton. Ja täytyy sitten leipoa pohja itse, jos ei muuta löydy.

Toistaiseksi olemme Papun kanssa säästyneet taudilta ja se on suoraansanottuna ihme. Kun taapero ja vauva jakavat keskenään kaikki lelunsa ja vauva on vielä sitä sorttia että jokaista lelua tulee maistaa edes vähäisen, olin varma että Papu olisi ollut seuraavana vuorossa. Uskon, että imetyksellä on ollut osansa tässäkin ja se on suojannut neitiä taudinaiheuttajalta. Toivottavasti tämä kuitenkin oli osaltamme tässä. Vielä emme ole selvillä vesillä, sillä Pihvin ja avokin taudin välissä oli melkein viikko, mutta jos vaikka keskiviikkoon selviäisimme, uskoisin vaaran olevan jo ohi. Harmi olisikin, jos tästä vielä tauti meistä jommalle kummalle kehkeytyisi, sillä myös Pihvin ja Papun ihana serkkutyttö Silppu viettää yksivuotispäiviään ensi lauantaina.

Paremmalla onnella ensi viikkoon!