Kyllä siinä kuulkaa vaan kävi niin, että vatsatauti sai lopulta otteen minustakin. En olisi uskonut, edellinen vatsatautipotilaamme kun sairastui lähes kahta viikkoa aiemmin. Sitkeä on tämä tauti, vaikka onhan sitä toki näin kevättalvella liikkeellä kaikkialla, joten oikeastaan tartunnan lähdettä on varmaan mahdotonta selvittää. Kiloja viikon aikana putosi kaksi, mutta koska olo on tällä hetkellä aika kuivahko, ei vaakalukema todennäköisesti ole sitä pysyvää sorttia. Joten ei siitä sen enempää tällä viikolla.

Jos tästä jotain positiivista haluaa löytää, iski tauti päälle vasta viikonloppuna. Koko arkiviikon sain siis touhuta menemään ihan rauhassa. Tuli käytyä salilla ja uimassa, kaksissa jalkapallotreeneissä sekä kahdella pidemmällä lenkillä. Jos lasken mukaan vain oikeasti aktiiviset päivät maanantaista torstaihin, ollaan päiväaktiivisuudessa reippaasti yli 100% huolimatta siitä, että yhden treenin ajaksi mittari jäi kotiin latautumaan. Ja kylläpä se muuten vähän pisti harmittamaan, kun on jo tottunut odottamaan näytölle ilmestyvää ilotulitusshowta ja tsemppiviestejä. Kaiken kaikkiaan fitnessmittarista on ollut tekemisessä iso hyöty. Se ei tee mitään puolesta, mutta Samu Sirkan lailla muistuttelee parempien valintojen puolesta. Pikku hiljaa olen päässyt kiinni siihen, että bussipysäkeillä seisoskelun ja odottelun sijaan kävelen matkoja aikataulun sen salliessa. Tällä kaikella on ollut myös positiivisia vaikutuksia uneen, sillä olen tosi huono nukahtamaan ja sängyssä pyörimiseen saattaa mennä muutamakin tunti. Viime viikolla ei ole tarvinnut unta juurikaan odotella.

Outoa ajatella, että näitä omia elämäntapojaan on tullut tarkasteltua jo kuukauden ajan. Ja vaikka tässä nyt on ollut pientä vastatuulta matkan varrella ja muutokset ovat toistaiseksi olleet aika pieniä, on viimeisestä neljästä viikosta jäänyt päällimmäisenä tosi hyvä fiilis. Tästä on hyvä jatkaa!

Tällä kertaa nyt vaan tällaiset pikaiset kuulumiset projektista ja takaisin olon parantelun pariin. Alas menee jo mustikkakeittoa ja kauraleipää, muuhun en ole vielä uskaltanut koskea. Päähän ja joka paikkaan särkee, mutta se kielinee siitä kuivumisesta. Alkuviikon otan ihan höllästi ja hoidan itseni kuntoon, loppuviikkoa kohti palataan sitten taas uuteen normaaliarkeen.