Pitkällisen pohdinnan jälkeen meidän taapero aloitti tammikuussa ensimmäisen harrastuksensa. Mietimme pitkään mikä olisi hyvä vaihtoehto tai olisiko sellaista ylipäätään. Elämämme tuntuu olevan hektistä ilman harrastuksiakin. Pihvillä on liike hallussa ja hän tykkää jorailla musiikin tahdissa. Myös päiväkodista saamamme palautteen mukaan hän innostuu musiikkileikkituokioista, joten aivan aluksi tanssitunnit tuntuivat ensisijaiselta vaihtoehdolta. Ikävä kyllä alueen taaperotanssitarjonta ei päätä huimaa, enkä toisaalta halunnut jättää lasta "yksin" hoitopäivän päätteeksi tanssitunnin ajaksi. Lopulta harrastus löytyi ja aloitimme yhdessä perhefutiksen. Ja onpa ollut kivaa päästä touhuamaan yhdessä Pihvin kanssa.


Toki harrastusidean taustalla ovat olleet omat kiinnostuksen kohteeni. Olen tanssinut yli puolet elämästäni ja harrastanut myös jalkapalloa niin nuorenpana kuin tälläkin hetkellä. Pihvi on myös esittänyt mielenkiintoa molempiin. Kesällä juostiin pallon perässä yhdessä ja hän on monet kerrat vetänyt illalla yöpuvun kanssa kumisaappaat jalkaan ja kertonut lähtevänsä pelaamaan äidin kanssa palloa. Avokki on pelannut nuoruudessaan niin jääkiekkoa kuin pesäpalloakin. Luistimille en Pihviä vielä tänä talvena uskalla laittaa, mutta todennäköisesti molemmat lajit tulevat lapsille isänsä kautta tutuksi.

Yleisesti ottaen karsastan sitä, että lapsi harrastaa paljon ja liian tavoitteellisesti. Esimerkiksi Ylen Futisvanhemmat -sarjaa katsoin välillä sormien läpi leuka alas maahan asti auki loksahtaneena. "Se mikä tässä pelissä oli hyvää, oli se, että joskus paskallakin pelillä voi voittaa". Aika rankkaa tekstiä lasten palloiluharrastuksesta. Raakuus pelottaa, vaikka eihän se vielä tämän kaksivuotiaan arjessa ole vuosiin ajankohtaista. Mutta siksi en halua ohjata minkään harrastuksen pariin liikaa, eikä se mielestäni vanhemman asia olekaan. Pihvi harrastaa jalkapalloa nyt, mutta tulevaisuudessa hän voi haluta jotain ihan muuta. 


Joku voi olla sitä mieltä, ettei kaksivuotiaan tarvitse harrastaa vielä ollenkaan. Ei tarvitsekaan! Me ollaan löydetty kiva yhteinen harrastus, jossa taapero saa touhuta yhdessä vanhempien kanssa. Tavallaan saadaankin kerran viikossa laatuaikaa yhdessä Pihvin kanssa ihan kahdestaan, ja juuri se on tässä meidän harrastamisessa kaikista parasta. Ei Pihvi vielä aina ymmärrä kaikkia ohjattuja toimintoja. Kun vähän isommat lapset tekevät temppuradan eri pisteitä, juoksee meidän tyyppi ympäri salia, potkii palloa ja on tikahtua nauruun. Ja antaa juosta vaan, hauskaahan sinne on menty pitämään!