Pullataikinamutsi jäi viikko sitten välistä, koska vatsataudin jälkimainingeista ei oikein irronnut mitään kirjoitettavaa. Sen sijaan kasasin ajatuksiani siitä miten suhtautuminen omaan itseeni on muuttunut aika radikaalisti viime kesästä. Tavallaan asioiden ääneen sanominen antoi ihan uutta näkökulmaa tälle projektille. Toisaalta "lusmuviikko" tuntui raskaalta ja se söi motivaatiota.


Motivaatio-ongelma seurasi molemmat viikot ja se tuntuu taakkana edelleen. Jalkapallotreenien sijaan tekisi mieli jäädä sohvanpohjalle makaamaan. Kyykkyjä en ole tehnyt yhtään ja salitreenitkin ovat jääneet. Vanhat ajatukset ajanpuutteesta ovat taas nostaneet päätään. Vaa'asta on loppunut viikkojen aikana patterit kolmesti, joten se varmaan vetelee viimeisiään. Ehkä se on vinkki siitä, että jatkuva painon kyttääminen olisi hyvä lopettaa. Viime viikolla ei varmaan olisi tullut tehtyä mitään, jos en harrastaisi yhdessä ystäväni kanssa.

Jotenkin pitäisi taas saada kirkastettua itselle miksi ja kelle tätä tehdään. Haluaisin kohottaa kuntoani ja voida paremmin. Luulen, että koko syksyn ja talven vaivanneeseen väsymykseen löytyisi apu ihan vain olemalla aktiivinen. Haluaisin olla terveempi. Haluaisin mahtua vanhoihin lempivaatteisiini. Siinä olenkin ihan kiitettävän hyvin onnistunut, sillä farkut ajalta ennen raskautta eivät enää purista, eikä minun tarvitse pelätä että ne ratkeavat istuessani. Haluaisin myös näyttää hyvältä tulevana hääpäivänämme. Kaiken kaikkiaan teen tätä itseäni varten, mutta jossain matkan varrella se on päässyt unohtumaan.

Kaikesta huolimatta viime viikko oli kokonaisuudessaan ihan ok. Askeleita tuli otettua melkein 63000, mikä on noin 10000 enemmän kuin edellisessä postauksessa. Ranneke kädessä tuli talsittua noin 35 kilometriä ja kaloreita kului 15000. Vaikka monta päivää meni laiskotellessa, oli koko viikon aktiivisuus siinä 100% kieppeillä. Tavallaan mukava huomata, että sitä saa itsestään yllättävän paljon irti ihan yrittämättäkin, olkoonkin ettei viime viikkoon kuulunut kovinkaan paljoa pakollista istumista ja tuloksissa on hieman vatsatautilisää.

Paino tällä viikolla 64,9 kg
Paino viime punnituksessa 67,0 kg
Lähtöpaino 69,1 kg

En tiedä haluaisinko ihan aikuisten oikeasti luovuttaa ja palata vanhoihin tuttuihin tapoihin. Kynnys on aika korkea, varsinkin kun tämän tekee näin julkisesti. Perhekiireet, sairastelukierre sekä tulevat tentit ja harjoittelu stressaavat. Kevät on näyttäytynytkin rankempana kuin mitä uskoinkaan. Tulisipa edes kunnon kevätsää nostamaan mielialaa.

Mistä löytää hukkunut motivaatio? Miten saada tästä taas kivaa?