Toissa viikolla koin motivaatiopuutosta. Viime viikko taas oli ihan superkiireinen pitkine koulupäivineen, yövieraineen ja synttärijärjestelyineen. Silti se motivaatio löytyi ikään kuin vahingossa viikon kuluessa. Tiistaiset jalkapallotreenit tuntuivat vähän pakkopullalta, kun takana oli raskas yö ja päivä kuitenkin meni loikoisasti kotona lasten kanssa. En tiedä vaikuttiko viime viikon keväinen sää vai mikä, mutta huomasin valitsevani monesti bussin sijasta jalat ilman, että asiaa tarvitsi oikeastaan sen enempää miettiä ja punnita. Mitään "ylimääräisiä" treenejä ei viikkoon mahtunut, tai varmasti olisi mahtunut, jos olisin halunnut nipistää jostain muusta. Silti viikosta jäi kokonaisuutena aika huikea fiilis.

Kadonneen motivaation etsimisesi minulle ehdotettiin jonkin uuden lajin kokeilemista. Mietin pitkään minkälaiselle zumbatunnille sitä pitäisi itsensä ilmoittaa. Olen aina ollut aika huono ryhmäliikunnan harrastaja eivätkä askelkyykyt ja yllätys-veet ole olleet minun juttuni. Jaksaa ja jaksaa ja jaksaa ja jaksaa ja jaksaa... Ei jaksa. Tuntuu hankalalta miettiä mitään uutta, sitä kun on kuitenkin niin kaavoihinsa kangistunut. Eikä päiviin ole tullut yhtään harrastusiltaa lisää, päinvastoin! Lähenevät tentit ja harjoittelu enemmänkin rajoittavat osallistumista ja sosiaalista elämää loppukevään aikana aika rajulla kädellä. Tietenkin olisin valmis kokeilemaan, jos löytäisin lajin josta oikein innostuisin.

Vaikka viime viikko olikin hyvä viikko, tuli toisina päivinä selvästi oltua aktiivisempi kuin toisina. Puolet viikosta jäi alle sataan, kun taas puolet mentiin 200% lasissa. En ole vieläkään löytänyt tasapainoa, tarkoitushan olisi saada se 100% tavoite täyteen joka ikinen päivä. Mutta miten? Olen kokeillut seistä istumisen sijaan, mutta se ei ole tuottanu näkyvää tulosta. Liikun, mutta kaikkina päivinä en vaan ehdi tai jaksa ihmeitä. Joku kotijumppakin tuntuu välillä ihan ylitsepääsemättömän mahdottomalta omaan elämään yhdistettynä. Esimerkiksi viime viikolla en tehnyt kotona jumppamatolla yhtään mitään. 

Hukkuneesta motivaatiosta huolimatta jotain kropassa on tapahtunut. Sen tuntee kun vetää farkkuja jalkaan. Ostin projektin alkupuolella täyttä puuvillaa olevat joustamattomat farkut. Ne mahtuivat, mutta olivat pienen puoleiset. Nyt ne sujahtavat jalkaan kuin öljyttynä. Siitä rohkaistuna päätin ottaa väliaikatietoja ympärysmitoista hieman suunniteltua aiemmin, vaikka tiesin kyllä ettei kuudessa viikossa normaalia elämää ehdi ihmeitä tapahtua. Jotain kuitenkin. 

Rinnanympärys: 97,5 cm (100 cm) 
Vyötärönympärys: 75 cm (79,4 cm) 
Lantionympärys: 100 cm (100,9 cm) 
Käsivarsi: 27,5 cm (28 cm) 
Reisi: 56 cm (58,2 cm) 

Isoja muutoksia ja pieniä muutoksia. Mutta muutoksia, painon putoamisen lisäksi. Verrattuna Superdieetillä aikaansaatuihin muutoksiin tuntuvat nämä ehkä vähäisiltä, mutta toisaalta tämän kuuden viikon aikana on tullut elettyä aivan normaalia elämää ja syötyä aivan tavallista ruokaa. Ei mitään poppaskonsteja. Kas tästä jos jostain sitä saa kerättyä itselleen motivaatiota jatkaa. Kesäkuntoon, morsiuskuntoon ja loppuelämän kuntoon.