Imetys ei herättänyt minussa oikein minkäänlaisia tunteita ennen omien lasten syntymää, ei puolesta eikä vastaan. En nähnyt imettävää äitiä. Raskaana ollessa sain kuulla monenlaisia neuvoja. "Pidä lapsi lähellä, imetä pitkää". "Pari viikkoa rintamaitoa riittää, sitten voi jo hyvin siirtyä korvikkeelle". Kuulin myös sen perustelun, jossa yli puolivuotiaan vauvan imettämistä pidettiin outona ja äidin halujen mukaisena toimintana. Kuuntelin ja kiitin neuvoista, mutten oikeastaan ajatellut asiaa tai asettanut minkäänlaisia tavoitteita. Sitten sain esikoiseni ja imetys osoittautui hankalaksi. Aloin hiljalleen asettaa niitä tavoitteita.

Esikoisen kasvaessa aloin hakea imetystietoutta. Tutustuin erilaisiin sitä jakaviin tahoihin, kuten Imetyksen tuki ry:hyn ja Imetys - Kolmen kauppa -blogiin. Tunsin laktivistin sisälläni syntyvän ja kasvavan kovaa vauhtia. Minua suututti miten paljon humpuukkia imetyksestä liikkui ja miten asenteellisia täysin ulkopuoliset ihmiset vauvojen rintaruokintaa kohtaan olivat. Olin kuin ruutia - valmiina räjähtämään, jos joku olisi tullut kommentoimaan lapseni imetystä esimerkiksi kehottamalla siirtymään vessaan yleisellä paikalla. Onneksi kukaan ei tullut. Meilläkin käytettiin iltavelliä, mutta halusin siitä irti. Niinpä kahdeksan kuukauden iässä vieroitimme Pihvin pullosta ja jatkoimme pelkällä äidinmaidolla kiinteiden ruokien ohella. Siitä päätöksestä olen onnellinen edelleen.

Ensimmäinen taaperoimetystaipaleeni päättyi Pihvin ollessa vuoden ja kaksi kuukautta. Eräänä iltana hän vain ikään kuin päätti lopettaa. Hän tuli kyllä rinnalle mutta irroitti hyvin pian otteensa, työnsi rinnan syrjään, nauroi ja lähti pois. Odotin silloin Papua ja olin melkein raskauden puolivälissä, joten osasin jo vähän uumoilla moista. Olin lukenut, että raskausaika voi vaikuttaa maidon makuun ja herumiseen, jolloin lapsi saattaa lopettaa imetyksen itse. En tilanteen jälkeen kovin aktiivisesti tarjonnut rintaa Pihville, eikä hän siihen itsekään palannut. Se oli hyvä päätös sille imetykselle, mutta samalla päätin, että Papua tulisin imettämään vielä pidempään, jos vaan tyttö itse haluaisi.

Imetyksen hyödyt ovat kiistattomat. Pitkässäkään imetyksessä ei maito muutu "vesilitkuksi", vaan se vastaa aina lapsen tarpeita. Usein turhakkeeksi parjattu taaperoimetys ei siis suinkaan ole turhaa, vaan äidinmaito on silloinkin ravitsevaa, minkä lisäksi se sisältää edelleen kaikenlaisia vasta-aineita ja suojaa lasta. Imetys on hyödyllistä äidille ja se vaikuttaa synnytyksestä palautumiseen sekä äidin terveyteen positiivisesti. Kaiken tämän lisäksi myös isompi lapsi saa rinnalla turvaa, hyväksyntää ja rakkautta - siis asioita, joita jokainen vanhempi varmasti haluaa tarjota lapselleen.

Ajan kanssa olen oppinut olemaan vähän vähemmän ehdoton. Pidän imetystä edelleen tärkeänä, ehkä jopa tärkeämpänä kuin ennen, mutta olen myös tullut asian suhteen avarakatseisemmaksi. Höristän korviani edelleen kuullessani erilaisia myyttejä imetyksestä ja lapsen ruokkimisesta, mutta suhtaudun niihin hieman lempeämmin. En enää aina paasaa ja tuputa, mutta opastan ja korjaan, jos joku mielipidettäni kysyy. Olen äiti. Olen imetystukiäiti. Olen laktivisti. Olen julki-imettäjä. Olen edelleen yöimettäjä. Jonain päivänä olen vielä kätilö ja imetysohjaaja. Papua olen tänään imettänyt vuoden ja seitsemäntoista päivää. Olen siis myös toista kertaa elämässäni taaperoimettäjä. Ja toivottavasti olen vielä pitkään!

Kuvissa näkyvä koru on Made by Mekki -merkin TISSI-koru. Se on asennekoru, joka ottaa kantaa imetyksen puolesta ja tuo sitä esiin. Sitä voivat kantaa kaikki äidit, imettäjät ja imetysmieliset. Koruja on useampaa väriä, mutta oma lempparini on ehdottomasti kuvien puinen versio. Siitä huokuu luonnollisuus, aivan kuten imetyksestäkin tulisi. Made by Mekki löytyy sekä Facebookista että Instagramista.
"Olen kokenut niin esikoisen kuin kuopuksenkin imettämisen ajoittain erittäin haastavaksi, jopa toivottomalta tuntuvaksi, mutta samalla myös yhdeksi elämäni upeimmista kokemuksista. Sitä läheisyyden ja kiintymyksen tunnetta, jonka pikkuisiani imettäessä olen saanut kokea ei moni asia voita.  
Jokainen imetys on omanlaisensa. Kahta samanlaista imetysmatkaa ei ole. Niinkuin ei kahta samanlaista äitiä ja vauvaakaan. Joka ikinen imetys on kullan arvoinen asia. Aina." 
-Mekki 
 Yhteistyössä Made by Mekki