Vihdoin ja viimein meidän yksivuotias sai juhlansa! Kolmas kerta toden sanoo, eikö niin? Tämä onkin ollut varsinainen surkeiden sattumusten sarja, joka onneksi sai onnellisen lopun. Syntymäpäivien toteutus oli suunnittelua stressittömämpää, sillä lopulta annoin periksi ja menin monessa asiassa helpoimman kautta. Tiukka aikataulu ja pitkät päivät eivät vaan antaneet periksi pienelle pullantuoksuiselle kotiäidille sisälläni. Ehkä kaksivuotiskemujen aikaan säästymme tautikierteiltä ja loputtomilta peruutuksilta ja pääsen toteuttamaan itseäni koristelun ja näpertelyn muodossa. Apua juhlien järjestämiseen saimme onneksi äidiltäni, jolla kyllä hänelläkin oli aika täynnä koko viikon pitkien hoitopäivien takia. Kaiken kaikkiaan juhlat olivat kuitenkin suhteellisen onnistunut kokonaisuus. Ja ehdin jopa poikkeuksellisesti nauttia juhlista myös itse - yleensä aika emännöinnin lomassa menee paksussa sumussa.


Papu oli juhliensa ajan oikein virkeä ja tuttavallinen. Hän kävi sylittämässä niin mummit, kummit kuin muutkin vieraat. Vaikka peruuntumiset ja sairastumiset olivat hieman verottaneet osallistujamäärää, oli neidin taaperotaivalta saapunut juhlistamaan noin viisitoista vierasta. Tarjottavaa oli tuttuun tapaan aivan liikaa ja syntymäpäiviltä jäi niin suolaista kuin makeaakin jääkaapin täytteeksi. Huvittavinta on ehkä se, että kakuista, joita yösydämenä otsasuoni pullottaen väänsin, meni vain neljäsosa. Meille jäi oman porukan kesken tuhottavaksi puolitoista kakkua ja täytyy sanoa, että vaikka smoothiekakku ihanan raikas ja kevyt onkin, alkaa se pian tulla ulos korvista.


Päällään Papulla oli myös Instagramin puolella vilahtanut vanha yksivuotisjuhlamekkoni. Olikin jo vähän siinä ja siinä mahtuuko mekko tytön päälle, joten onneksi juhlat eivät enää siirtyneet. Oli hauskaa ikuistaa Papu samassa koltussa. Ehkä se hyvin säilytettynä kestää myös kolmannelle sukupolvelle.

Jos jotain näiden juhlien järjestämisestä opin niin sen, ettei asioita kannata vielä suunnitteluvaiheessa kirjoittaa kiveen. Elämä tapahtuu myös synttärisuunnitelmien ohessa eikä kaikkeen vaan mitenkään
voi vaikuttaa. Peruuntumiset harmittivat mahdottomasti ja ehdin jo miettiä mitä maailmankaikkeudella mahtaa olla yksivuotiaan lapseni syntymäpäiväjuhlia vastaan. Opin myös sen, etten järjestä enää yksiäkään juhlia lauantaina. Tähän mennessä olemme tehneet niin kauempaa tulevia vieraita ajatellen, mutta se vaan ei sovi pirtaan täysien arkipäivien ja stressinsietokykyni kanssa. Kun juhlat on sunnuntaina, jää järjestämiseen aikaa ainakin kokonainen vapaapäivä.