Päätös tuplavaunujemme myymisestä alkoi muhia päässäni oikeastaan aika pian Papun syntymän jälkeen. Kuten blogissakin kerroin, en ollut oikein tyytyväinen vaunuvalintaamme. Yhden kanssa MB Duetit toimivat mainiosti ja rakastin sivukorin lisätilaa, mutta kahden kanssa en löytänyt niistä kuin vikoja. Meidä käyttöön vaunut eivät olleet sopivat. Lisäksi suhtautumiseeni vaikutti vahvasti se, ettei Papu viihtynyt vaunuissa yhtään. Eihän se varmasti ollut juuri näiden vaunujen vika ja tilanne olisi todennäköisesti ollut sama oli kyseessä mitkä kärryt tahansa. Mutta sitä se kuitenkin tarkoitti, että tuplia emme meidän talouteen tarvinneet. Ja kun toisista vaunuista oli luovuttava, tuntui Duettien myyminen oikealta ratkaisulta, muuntautumiskyvystä huolimatta. Rakastin (ja rakastan edelleen) meidän Emmaljungia.

Kehittelin mielessäni kuitenkin ongelman, joka vaati ratkaisua. Miten kulkea yksin pidempiä matkoja kahden lapsen kanssa? Pihvi oli vielä hippasen vajaa kaksivuotias ja liikuimme tosi paljon jalan. Yksi lempi leikkipuistoistamme sijaitsee vajaan kahden kilometrin päässä, mikä matkana voi olla aika haastava, jos pienelle väsymys yllättää. Googlailin erilaisia seisomalautoja ja lueskelin käyttökokemuksia, mutta jokin silti mietitytti. Halusin Pihvillekin mahdollisuuden istua ja levähtää rattaissa.

Asia jäi saamattomuuttani muhimaan tuplavaunujen seistessä eteisessä lähes tyhjänpanttina. Ratkaisu löytyi lopulta vuoden vaihteessa OzBabyn verkkokaupasta, josta tilasimme Bumprider Sit -seisomalaudan istuimella. Duetit lähtivät myyntiin samana iltana, eivätkä ne meillä enää kovinkaan kauaa seisseet. Pari päivää odottelimme pakettia OzBabyltä, ja kun se lopulta tuli, oli siitä innoissaan niin äiti kuin poikakin. Pihvi totesi saaneensa oman peräkärryn, eikä olisi malttanut olla istumatta kyydissä edes kokoamisen ajan.

Bumprider Sit -seisomalautaa lähdettiin kokeilemaan seuraavana päivänä. Ensimmäinen testi oli heti edessä, sillä yöllä oli satanut lunta ja kävelytiet olivat osin vielä auraamatta. Seisomalauta selvisi testistä moitteitta. Sen renkaisiin ei kerääntynyt lunta eikä se jäänyt jumiin edes hieman syvempiin lumikinoksiin. Tietenkin vetoapuna oli Emmaljungien isot ilmakumipyörät, mutta ennakkoon olin hieman pelännyt, ettei seisomalaudan kanssa olisi auraamattomille teille asiaa. Meno oli sujuvaa ja mukavaa, ja Pihvi viihtyi "peräkärryssään" hyvin.

Bumprider Sit on osoittautunut meidän tapauksessa ehdottomasti tuplavaunuja paremmaksi vaihtoehdoksi. Kun Pihvikin oli ostohetkellä jo lähes kaksi ja puolivuotias, ei hän enää halunnut istua vaunuissa ihan joka hetki. Seisomalauta on toiminut hyvin maastossa kuin maastossa, vaikka välillä hieman avitusta tarvitseekin vaikkapa erilaisia kynnyksiä ylittäessä. Sen kanssa on onnistunut niin pururatalenkit kuin busseillakin kulkeminen. Se on toiminut kauppakeskuksissa ja herättänyt ihmetystä kanssakulkijoissa. "Näyttääpä kätevältä". Ja sitä se todella onkin. Laudasta on myös ollut riemua siksi, että se on mielestäni tiivistänyt Pihvin ja Papun välistä sidettä: Vaunuillessa she ovat kasvokkain ja viihdyttävät toinen toistaan. Siinä istuessa on tullut vaihdettua muutamat yläfemmat, kutitushetket, pelleilyt, ilveilyt ja lämpimät halaukset sekä lohdutukset.

No - ei seisomalautamme kanssa kaikki ole menyt ihan täydellisesti. Mikä ehkä hieman vaati totuttelua, oli työntöasento. Rattaidemme mittasuhteet olivat sellaiset, että Bumprider Sit tuli hieman työntöaisaa pidemmälle. Askeleet tuli sovittaa lyhyemmiksi tai vaihtoehtoisesti asetella takapuoltaan hieman pystympään. Parhaan kiinnityspaikan löytäminen oli pienen etsiskelyn takana. Nyt se on kiinnitettynä tavarakorin alarautaan, joka ei ehkä paikkana ole ideaali, mutta paras mahdollinen Pihvin istuma-asennon ja työntämisen kannalta. Jos jollakulla on kokemusta tästä yhdistelmästä, niin ilolla otan kiinnitysvinkkejä vastaan!

Jos lapsilla on jo enemmän ikäeroa eikä heistä vanhempi istu rattaissa ihan joka hetki, on mielestäni tällainen seisomalauta istuimella ihan mielettömän hyvä vaihtoehto. Ainakin Bumprider Sit sopii suurimpaan osaan eri vaunumerkeistä ja -malleista. Se on helppo kasata sekä kiinnittää ja irroittaa laudan pikalukituksen avulla, eikä seisomalauta tuo lisäpainoa työntötuntumaan. Tyhjänä lauta saattaa hieman rämistä kovilla tiepinnoilla (tämä ei ollut minun huomioni), mutta lapsen siinä istuessa se liikkuu oikein sulavasti vähän vaativammassakin maastossa. Mukulakivikaduille suosittelisin ehkä lisäpehmustetta takapuolen alle, varsinkin jos tarkoitus on esimerkiksi kiertää koko Tukholman Vanha kaupunki, mutta noin muuten Bumprider Sit on osoittautunut oikein hyväksi apuvälineeksi ja arjen pelastajaksi.

Ja isot kiitokset myös OzBabylle loistavasta asiakaspalvelusta ja nopeasta toimituksesta. Tästä tilauksesta jäi kaikin puolin todella hyvä mieli!

Ps. Postauksen kuvat ovat lähes bränikästä seisomalaudasta ja ovat siksi hieman talviset, mutta väliäkös tuolla, kun ulkona sataa nytkin lunta. Mukavaa alkanutta toukokuuta vaan kaikille :P