Häämatkan suunnittelu on olennainen osa hääjärjestelyitä. Tai ainakin yleensä on näin. Meidän perheessä on häiden aikaan neljä- ja kaksivuotiaat lapset, joten viikon tai varsinkaan useamman poissaolo ei tule kysymykseenkään. Häämatkasta on hääsuunnitelmiemme aikana puhuttu paljon, mutta meillä molemmilla on kolkuttanut takaraivossa se, että kahdenkeskeinen pidempi ulkomaanreissu tullaan tekemään vasta joku aika häiden jälkeen, ehkä vaikkapa jonkin hääpäivän kunniaksi. Kaukomaiden tarjontaa on katseltu yhdessä ja haaveiltu, mutta minkään yhden tietyn unelmakohteen löytäminen on ollut hankalaa. Ehkä osittain siksi, että pitkä häämatka tuntuu juuri nyt aika absurdilta ajatukselta.

Minulle valkoiset hiekkarannat eivät ole välttämättä itsestäänselvyys, vaan myös kaupunkikohteet kiehtoisivat. Olen aina halunnut reilaamaan. Haave, joka jäi nuorena toteuttamatta. Toinen puoliskoni ei suoriltaan tyrmännyt asiaa, muttei myöskään hihkunut innosta ajatellessaan pitkiä junamatkoja ja yksinkertaisia hostelleja. Yhteisissä ajatuksissa useimmiten matkaamme jonnekin valkoisten hiekkarantojen ääreen, mutta itse en välttämättä osaisi asennoitua pelkkään löhöviikkoon. Tosin ehkä sekin asia vielä muuttuu, kunhan aikaa lasten kanssa kuluu. 

Lähes kaikkia haavekohteitamme yhdistää pitkät lentomatkat. Poikkeus sääntöön on Islanti, joka myös jostain syystä kiehtoo erityisesti minua. Saaressa on eräänlaista mystiikkaa ja pidän sen luontoa karuna mutta kauniina. Jos lähtisimme häämatkalle Islantiin, olisi kyseessä ehkä ennemminkin aktiiviloma. Kuumia lähteitä, patikointia, rinkkoja, villapaitoja ja termosmuki. Olisi ehdottoman hienoa vaikka vuokrata auto ja kiertää koko saari, yöpyä yö tai pari teltassa, nauttia maisemista ja raittiista ilmasta ja lopuksi rentoutua muutaman päivän ajan kylpylässä ja kaupunkielämän vilskeessä. 

Toisena haavekohteena on Miami, meidän ja eläkeläisten unelma. Miamia kiehtoo, koska se tarjoaa sekä periamerikkalaista tunnelmaa että latinalaisia rytmejä. Ikään kuin kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Kielimuuri ei koituisi ongelmaksi (tai toisella koituisi ehkä vähemmän kuin toisella) ja aurinkoa ja hyvää säätä piisaisi melkein vuodenajasta huolimatta. Tämä loma menisi ehkä lähinnä rantatuolilla löhöilyyn, tosin käsittääkseni myös Miamin rannat tarjoavat jo paljon erilaisia aktiviteetteja. 

Toisaalta olisi myös hienoa hypätä autoon ja ajella Amerikan halki perinteistä Valtatie 66 mahdollisuuksien mukaan, mieluiten jollain vanhanmallisella avoautolla. Vierailla pienissä kaupungeissa, syödä lounasta dinerissa, yöpyä jossain tienvarsimotellissa ja hakea jäätä hieman kyseenalaisesta jääpala-automaatista. Kuten reilatessa, tulisi autolla ajaessa nähtyä monta erilaista paikkaa ja tutustuttua amerikkalaiseen diversiteettiin. Reissun alun ja lopun voisi pyhittää suuriin kaupunkeihin sekä hieman rennompaan ja tasokkaampaan lomailuun. 

Miamin taustalla olleet latinalaiset rytmit ovat syy sille, miksi myös Kuuba löytyy listaltamme. Erityisesti Havanna, joka ei ole varsinaisesti rantalomakohde, mutta jonka lähistöltä tarjoutuu mahdollisuus myös rentoutumiseen ja auringonottoon. Kuuballa on mielenkiintoinen historia, joka on yksi syy sille miksi maa on päätynyt listallemme. Värikkäät korttelit, vanhat amerikanraudat ja vilkas yöelämä polttelevat myös. Lattareihin emme ehkä taivu, mutta uskon Havannan olevan kokemuksena aivan mieletön. 

Sitten siirrymme toiselle puolelle maapalloa Austraaliaan, tarkemmin sanottuna Melbourneen. Tämän kohteen olen myynyt avokille ja unelmaloma Melbournessa johtaa juurensa lukioaikoihini. Lukion kakkosvuonna luokallamme oli australialainen vaihto-oppilas Anita, jonka kanssa olemme olleet yhteyksissä kaikki nämä vuodet. Hän on käynyt Suomessa senkin jälkeen monet kerrat, viimeisimmäksi vuosi sitten kesällä, uskokaa tai älkää, häämatkalla. Melbournessakin plussaa on kieli, mutta myös kaksi paikallista matkaopasta, joiden avulla ei ehkä tulisi sorruttua perinteisiin turistihoukutuksiin ja pääsisi maistamaan autenttista aussielämää. 

Viimeisenä matkahaavelistaltamme löytyy Intia. Intiassa kiehtoo lämpö, värit, maut ja nähtävyydet. Maa on minulle jokseenkin tuttu, sillä olen siellä kerran käynyt, vuonna 2004 muistaakseni. Silloin matkakohteena oli Goa ja niin se todennäköisesti olisi nytkin, vaikka se ei ehkä sitä autenttisinta Intiaa olekaan. Elämäni parhaat ateriat olen syönyt Joensuun Kerubin lisäksi Bagan rannalla sijaitsevissa pienissä hökkeleissä. Mausteista kanaa ja ananasta avotulella paistettuna, jälkiruokana tuoreista ja aidosti kypsistä hedelmistä valmistettu hedelmäsalaatti. Intiassakin yhdistyisi hienosti meidän molempien toiveet: Rantaloma, jossa kuitenkin olisi näkemistä ja kokemista. 

Postauksen kuvat ovat muuten Kreetan Rethimnonista vuodelta 2005. Pahoittelen, että antiikkinen digipokkarilaatu ja vähän muukin "laatu" paistaa kilometrin päähän. 

Missä sinä olet ollut häämatkalla tai minne haluaisit matkustaa? Olisiko vinkkejä häämatkalaisille?