Helsingin Sanomat julkaisi 20.10. nimimerkin "Äiti, joka ei imetä"  mielipidekirjoituksen "Korvikemaitoa antavat naiset ovat kunnon äitejä - joudumme kuulemaan asiattomia kommentteja". Kirjoitus on luettavissa kokonaisuudessaan tästä, mutta lyhyesti referoiden tekstin kirjoittanut äiti kertoi omista imetysvaikeuksistaan ja huonosta ohjauksesta niin imetyksen kuin korvikevalmisteiden käytön suhteen, imetyksen lopettamisen tuottamasta helpotuksesta, sekä päätöksestä seuranneesta syyllistämisestä ja yleisesti ottaen alentavista kommenteista, joita korvikeruokittujen vauvojen vanhemmat kuulevat ruokkiessaan vauvojaan julkisilla paikoilla. Ottamatta vielä sen enempää kantaa itse mielipidekirjoitukseen, pidän aika kummallisena Hesarin sille valitsemaa julkaisuajankohtaa. Vähintäänkin mielenkiintoinen kannanotto maamme niin kutsutulta ykköslehdeltä näin keskellä Imetysviikkoa.

Taustoitetaan vähän tilannetta. Täysimetin kuopusta kuusikuiseksi ja vuoden ja kahdeksan kuukauden iässä imetän häntä edelleen. Hän on täysimetystaipaleen jälkeen saanut korviketta silloin kun minä olen ollut koulussa eikä rintamaitoa ole ollut antaa. Esikoinen sen sijaan on saanut rinnan ohella korvikkeita satunnaisesti jo aiemmin, lähinnä vellejä. Niistä ja pullosta päästiin eroon muistaakseni noin kahdeksan kuukauden kohdalla. Se oli mielestäni aivan mahdottoman hienoa, varsinkin näin jälkikäteen ajateltuna. Siitä ammensin mielettömästi luottoa kuopuksen imetykseen, ja esikoisenkin imetys sai todennäköisesti jatkua pidempään kuin mitä se olisi jatkunut, jos korvikkeiden käyttö olisi lisääntynyt.
"Äiti, joka ei imetä" kertoo mielipidekirjoituksessaan aika samanlaisista reaktioista kuin mitä imettävät äidit saavat myös päivittäin. Tosin en ole vielä kuullut yhdestäkään Aunesta, joka kehottaisi siirtymään vessaan pulloruokkimaan vauvaa. Mikä mielipidekirjoituksessa särähti minun korvaan ei niinkään ole itse kirjoitus. Äidin kokemusta ei voi eikä pidä edes yrittää vähätellä. Huonossa korvikeohjauksessa ja syyllistämisessä on varmasti vinha perä. Mikä minulle särähti, oli mielipidekirjoituksen jälkikeskustelu. Vaikka itse olen ämmän agitaattori ja vannoutunut laktivisti, en pidä siitä, että äidinmaito- ja korvikeskustelua käydään lillukanvarsilla ja epäolennaisuuksiin tarttuen. Luomalla henkilöön menevää vastakkainasettelua. Vanhempana korvike ei muuta ihmistä miksikään, vaikkei rintamaito ja korvike tuotteena samaa tavaraa olekaan. Esimerkiksi sen sijaan, että kommentoitaisiin typerään sävyyn toisen äidin imetystaipaleen kestoa tai jeesusteltaisiin pulloruokittujen vauvojen äitien vanhemmuustaidoilla, voitaisiin keskittyä itse asiaan, ilman valmista puolustuskantaa ja hyökkäävää asennetta.

Meillä vanhemmilla on varmasti peiliinkatsomisen paikka. Niin imettäjillä kuin korvikeruokkijoillakin. Jos syyllistämisestä ja kahden asian vastakkainasettelusta kertovan mielipidekirjoituksen jälkeen päällimmäisenä ajatuksena on se miten kohta joku vinkuu mielipidepalstoilla imetyksen puolesta tai että tekisi mieli vähän jakaa kirjoitusta muutaman valitun sanan kera ison työn imetyksen puolesta tehneen Imetyksen tuki ry:n sivuilla, on keskustelijalla kyllä suoraan sanottuna ihan (tässä piti olla kirosana, mutta perheblogi) väärä agenda. Se, että joku on joskus kirjoittanut korvikeruokinnasta,  ei estä puhumasta imetyksen hyötyjen puolesta jatkossakaan. Varsinkaan näin Imetysviikon aikana, jolloin imetyksellä on ihan ehdoton lupa näkymisen lisäksi myös kuulua. Imetystietoa ei jaeta korvikevanhempien provosointitarkoituksessa, vaan niitä vahempia auttaakseen, joilla se toivonkipinä imetyksen onnistumisesta vielä on. Toki tämä sama saarna pätee tietyin edellytyksin myös vice versa.

Kun haluat hyväksyntää ja tukea omille päätöksillesi, pitää sinun olla sinut asian kanssa ensin itse. Hyökkäys ei yleensä ole paras puolustus, ja ainakin omakohtaisen kokemuksen mukaan se kertoo usein vain epävarmuudesta. WWJD? Keskustele asisasta sellaisessa ilmapiirissä ja sellaisella vastaanotolla, jolla haluaisit oman mielipiteesi tulevan kuulluksi. Ja pysy asiassa - lokeroimatta ja tuomitsematta. Vain näin toimimalla voit olettaa saavasi siltä näennäiseltä vastapuolelta arvostavaa vastakaikua. Ja ihan aidosti keskustella. Tai ehkä jopa ymmärtää sitä toista ihmistä.

Mitä itse mielipidekirjoitukseen tulee, niin mitään suoraan sitä vastaan on tuskin kellään imetysmyönteisellä ihmisellä. Saa olla pettynyt ja saa olla loukkaantunut. Ei kenelläkään ulkopuolisella ole oikeutta ottaa ikävään sävyyn kantaa toisen vauvan ruokintaan, niin kauan kuin vauvasta huolehditaan. Olen itseasiassa aika pahoillani siitä, että lapsen ruokkimisesta on Suomessa tehty näin kamalan hankalaa. Mutta valitettava tosiasia on, että aika paljon voidaan tehdä ihan jokainen asenneilmapiirin muuttumiseksi itsekin ja aloittaa siitä omien kommentointitapojen huomioimisesta. Ja että pidetään keskustelu itse asiassa.

Näin lopuksi haluan vielä uudemman kerran heristellä Hesarin ajoitukselle etusormeani. Jos vielä tilaisin lehteä, päättyisi tilaukseni än-yy-tee-NYT.