Taaperomaito on ollut viimeisen viikon aikana hurjasti esillä niin eri keskustelupalstoilla kuin blogeissa. Keskustelun herättäminen ja näkyvyys ovat lienee olleet tässä tavoitteenakin. Sana taaperomaito herättää minussa tunteita. Ihan lämpimiä tunteita. Taaperomaidolle todella on tilausta, ainakin meidän perheessä. Tosin meidän perheen taaperon maidot eivät tule rekkakyydillä tehtaalta kauppaan, vaan ovat ihan luonnollista lähituotantoa.

Olen paasannut tästä ennenkin ja paasaan taas: Meillä Suomessa on aika harmillisen alhaiset imetysluvut. Täysimetettyjä vauvoja meillä on noin parikuisiksi asti, osittaisimetyskin alkaa hiipua puolen vuoden jälkeen. THL suosittaa täysimetystä aina puolivuotiaaksi asti ja osittaisimetystä vähintään yksivuotiaaksi. Maailman terveysjärjestö WHO:n suosituksissa osittaisimetystä suositellaan vähintään kaksivuotiaaksi, mielummin sen yli. Varsinkin WHO:n suositukset tukevat "taaperomaidon" tarvetta. Siis sen äidin itse tuottaman taaperomaidon. Samalla meillä Suomessa jopa ylenkatsotaan imettämistä. Parit ensimmäiset kuukaudet sitä ulkopuolelta kestetään ja sitten aletaan tuputtaa pottua ja tuoremehua. Äidinmaidosta tulee yhdessä yössä ravinnotonta litkua, jonka antaminen tulisi heti paikalla lopettaa. Ja sitten tässä hullunkurisessa maailmassa astuvat kuitenkin esiin maidonkorvikkeet, keinotekoiset taaperomaitovalmisteet, joilla turvataan lapsen potusta ja tuoremehusta koostuvan ravinnon aiheuttamia puutostiloja. Miksi ihmeessä?
Äidinmaito on ylivertaista mihinkään synteettiseen korvikevalmisteeseen verrattuna (Laktivistiäidin Facebookissa on pari havainnollistavaa kuvaa, jotka voit klikata auki tästä ja tästä). Vaikka korvikemaitopurkkiin saataisiin ahdettua mitä vitamiineja ja hivenaineita tahansa, jäävät siitä aina puuttumaan äidinmaidon hyvät bakteerit ja vasta-aineet. Ja vaikka maidonkorvikkeita olisi miten montaa lajia ja laatua, on samanlaisten purkkien sisältö kuitenkin aina sama. Äidinmaito sen sijaan ei ole tasalaatuista, vaan se mukautuu lapsen tarpeita vastaavaksi. Myös sen taaperoikäisen lapsen. Itseasiassa imetyskertojen vähentyessä tärkeät ravintoaineet pakkautuvat tiiviimpään muotoon, eivät suinkaan haihdu ja katoa.

Jonkun mielestä taaperomaitovalmisteet ovat tulleet markkinoille tilauksesta. Itse näen ne ehkä keinona kiertää korvikekoodia. Samalla kun luodaan tarve tällaiselle pitkälti prosessoidulle ehkä joskus edes hieman lehmänmaitoa nähneelle tuotteelle, saadaan näkyvyyttä ja tunnettavuutta myös muille tuoteperheen valmisteille. Pakkaushan näyttää samalta kuin äidinmaidonkorvikkeet ja se vielä kaiken lisäksi myydään viereiseltä hyllypaikalta. Sen sijaan, että kehiteltäisiin kaikenlaisia äidinmaitoa jäljitteleviä tuotteita, voitaisiin puuttua alhaisiin imetyslukuihin ja harmillisen lyhyisiin imetystaipaleisiin. Kannustettaisiin imettämään myös sitä taaperoikäistä lasta, kun se ravintorikastettu maito kerta on tärkeää myös vauvavuoden jälkeen. Näitä juttuja näkee säälittävän vähän ja varsin harvoilta tahoilta.

Tämän postauksen ei ole tarkoitus moittia niitä äitejä, jotka eivät omia lapsiaan imetä. Jokaisella on siihen syynsä ja se syy on henkilökohtainen. Mitä toivoisin tällä saavuttavani, on pieni kriittisyys taaperomaitotuotteiden tarpeelle. Hyvä ja monipuolinen ruokavalio on taaperoikäisen ja sitä vanhemman lapsen ravintoaineiden turvaamisen lähde, jota äidinmaito tukee ja johon se tuo lisää lapsen iästä riippumatta. Jotkut lapset tarvitsevat lisäksi muuta, mutta se muu katsotaan yhdessä terveydenhuollon ammattihenkilöiden kanssa. Lisäksi toivoisin, että kun ensi viikolla julistetaan imetysviikon kunniaksi imetysrauha, kunnioittaisivat sitä myös maidonkorvikemainontaa (huom. ei äidinmaidonkorvikemainontaa, se on korvikekoodin ja Suomen lainsäädännön nojalla muutenkin kiellettyä) tekevät tahot.

Kymmenen euron maitojauheet voi ihan huoletta jatkossakin jättää kauppaan. Äidinmaito on (edelleen) parempaa kuin mikään muuuuuu-maito. Taaperoillekin.