Olimme taannoin Jarkon kanssa treffeillä illallisella ja elokuvissa. Menimme syömään erääseen kehuja keränneeseen kiinalaiseen ravintolaan. Ruokia odotellessamme juttelimme ensi kesän häistä ja kerroin, että olin lähettänyt tarjouspyynnön koskien hääkakkuideaa, joka oli Pinterestissä silmiimme osunut ja josta varsinkin tuleva aviomies oli kovasti innoissaan. Siitä puhe kääntyi yllättäen polttareihin, kun Jarkko kysyi millaiset polttarit haluasin. En ole vieläkään varma onko kaasokolmikkoni valjastanut sulhoni kyselemään morsiamen ajatuksia, kun niitä vähän nihkeästi aiemmissa keskusteluissa olin valottanut, mutta intouduin kuitenkin maalailemaan sellaisen päivän, joka minusta olisi polttaripäivänä ihan mahtava.

Ensinnäkin toivoisin, että polttarit kestäisivät vain sen yhden päivän. Ei viikonloppureissuja minnekään. Oma kisakunto ei mitenkään kestäisi useamman päivän rillutteluja vaikkapa vuokramökillä, toisaalta asia kauhistuttaa myös vähän polttarivieraiden kukkaroidenkin näkökulmasta. Voisin ihan mielihyvin vaihtaa oman sänkypaikan jonkin hotellin lakanoihin ja paahtoleivän ja jogurtin hotelliaamiaiseen hauskan illan jälkeen, mutta mieluiten niin, että se olisi järjestetty jotenkin omakustanteisesti. Joka tapauksessa viimeistään seuraavan aamuna haluaisin jo ehdottomasti kotiin perheen luo. 
Haluaisin, että päivä olisi rento ja se sisältäisi yhdessä tekemistä. Itse vierastan ajatusta siitä, että morsiamena loikoilisin tunti tolkulla jossain hoidoissa tai tekisin jotain todella extremeä muun polttariseurueen odotellessa ja katsellessa vierestä, vaikka erilaiset kauneushoidot ovatkin ihania ja benjihyppy toisen kerran kovasti kutkuttaisikin. Hauskinta olisi, että kaikki pääsisivät osallistumaan. Päivään voisi kuulua vaikkapa morsiussauna ja erilaisia enemmän ja vähemmän perinteisiä morsiustaikoja. Voisin kyllä nähdä itseni juoksemassa alasti ympyrää lämpimänä kesäiltana ohrapellolla maitohorsma pakaravaossa ja apilankukka vasempaan isovarpaaseen solmittuna. Ja ei, tämä ei varmasti ole todellinen morsiustaika, mutta ainahan niihin liittyy vähäpukeisuus sekä erilaiset kukat ja yrtit.

Olisi kiva, jos päivään kuuluisi myös hyvää ruokaa. Se voisi olla joko ravintolaillallinen tai vaikka yhdessä kokkailua. Olisi myös hauskaa kokeilla yhdessä jotain uutta ja erikoista. Perus pihvipaikat ovat ihan kivoja, mutta samalla ne ovat superturvallisia. En kuitenkaan kaipaa Michelin-tähtiä enkä varsinkaan sushia. En var-sin-kaan sus-hi-a. Raa'at ja epäilyttävät merenelävävalmisteet eivät ole minun juttuni. Eivätkä ötökät. Niihin en ole henkisesti valmis, vaikka muu Suomi olisikin. En myöskään väen vängällä halua päivään baarijonoja, mutta jos sellaiseen kollektiivisesti päädytään, haluan vältellä niitä paikkoja, joissa keski-ikä on enemmän kuin kymmenen vuotta minun ikääni vähemmän tai joissa edes omien ajatusten kuuleminen on hankalaa. Liian harvoin saa pukea päällensä jotain nättiä ja mennä paikkaan, jossa juoman saa niin sanotusti puhtaasta lasista ja asiakkaat ovat yleensä vähän vähemmän humalassa kuin käyneitä pihlajanmarjoja syöneet pulut. Jos tästä ei nyt tule sitä spektaakkelimaista iltapuku -iltaa, niin mulla olisi ainakin sellainen R/H:n pikkumusta, joka on jäänyt säälittävän vähälle käytölle viimeaikoina. Vink vink. 

Polttaripäivään voi kuulua myös irroittelua ja hassuttelua. Mutta silleen kivassa hengessä ja hyvällä maulla. Mielelläni en lähde kotoa pyllynposket vilkkuen pelkät chapsit nahkaliivien kavereina, kuten eräs nimeltämainitsematon tuttavani aikoinaan lähti. Sen sijaan voin kerätä avioliittoneuvoja ja suorittaa erilaisia tehtäviä, pitää päällä "parasta ennen" -paitaa ja tanssia Hula hulaa Rautatientorilla. Mennä sellaisissa rajoissa, että kehtaan jatkossakin poistua kodin suojista julkisille paikoille. 

Kaikista tärkeintä polttaripäivässä on kuitenkin se, että ilta järjestetään lämmöllä ja ystävyydellä, ei rahalla. Ikävin juttu kaikista olisi jos joku joutuisi jäädä pois sen takia, että suunnitelmat ovat liian suuria. Sillä ei ole minulle merkitystä, että minä morsiamena pääsen näkemään ja kokemaan, vaan että illasta jää hauskat ja ainutkertaiset muistot. Ja että paikalla on ystäviä. Eikä tämä postaus ole mikään ohjenuora teille kaasot, vaan vastaus siihen kysymykseen millaista iltaa minä toivoisin. Kyllähän te minut tunnette, lähden helposti mukaan ja oikeasti kaikki käy. Mutta jos nyt jotain menette tästä käsikirjoituksesta oleellisesti muuttamaan, niin muistatte varmaan, että osaan myös heittäytyä todella hankalaksi. Vitsi vitsi.