Seitsemännellä kuulla ollaan. Maaliskuu tuntuu yhtäaikaa läheiseltä sekä todella kaukaiselta. Pulla alkaa olla niin sanotuilla varmoilla viikoilla, jonka jälkeen kaikki on edelleen epävarmaa, mutta pelastavia toimenpiteitä voidaan alkaa harkita. Kävimme maanantaina koulussa laboraatiossa läpi pienen lapsen hoitoelvytystä. Esillä oli myös muutamia eri kokoisia sikiöitä ja pääsin pitelemään käsissäni noin Pullan kokoista yksilöä. Se on alla olevassa kuvassa keskimmäinen. Sikiö tuntui yhtä aikaa niin kovin pieneltä, mutta myös todella isolta. Miten olemattomassa vatsassani voi olla jo jotain tuon kokoista? Pienen lapsen hoitoelvytys kävi vähän tunteisiin. Pienimmät Suomessa eloonjääneet pikkukeskoset ovat pienempiä kuin paketillinen kahvia (Lähde). Kaikki käsittelemämme intubaatiovälineet tuntuivat ja varmaan olivatkin liian suuria alle 500 grammaisten pikkukeskosten hoitotoimenpiteisiin ja elvyttämiseen. Eivätkä normaalipainoisenkaan vastasyntyneen virvoittelu- ja elvytystoimenpiteet tuntuneet helpoilta. Siinä lämpölampun alla nukkea painellessa sitä mietti, että onneksi omat lapset eivät ole joutuneet vastaavaan tilanteeseen, ja että toivottavasti sellaisia ei tulisi koskaan eteen niin henkilökohtaisessa kuin ammatillisessa mielessä.

Kuva: Minna R.
Raskautta seuratakseni ja oikeastaan myös viikoista kärryillä pysyäkseni olen ladannut puhelimeen kolme raskausappia. Vauvalehden Odotukseni -sovelluksen, Vau.fi:n Odotus -sovelluksen sekä Preglifen sovelluksen. Kaikki antavat vähän toisistaan poikkeavaa tietoa, mutta omaksi lempparikseni on muotoutunut Preglifen versio, vaikka se poiketen kahdesta muusta ei anna uutta informaatiota päivittäin. Preglife kertoo kuitenkin eniten lapsen kehityksestä ja kohdussa tapahtuvista muutoksista, ei niinkään määritä sitä koska on sopiva aika miettiä lapselle nimeä tai käydä ostamassa vaunut. Sen mukaan Pulla on noin 30 senttiä pitkä ja painaa tällä hetkellä noin 680 grammaa, kun taas raskausviikon lopussa painoa on noin 750 grammaa. Minä luulen, että meidän Pulla on edelleen siellä käyrien alapäässä.

Tälle viikolle oli alunperin varattu neuvola, mutta aika peruuntui ja siirtyi joulukuulle. Se aina vähän harmittaa, sillä meidän historiassa peruuntumisia on PALJON, ja sydänäänien kuuntelu sekä sf-mitat ovat itselle jotenkin niin typerän konkreettisia asioita raskauden etenemisestä. Toisaalta niin tämä kuin aiemmatkin raskaudet ovat sujuneet ilman suurempia ongelmia, eikä minua tällä hetkellä vaivaa muu kuin jo aiemmin valittelemani väsymys, joten neuvolakäynnille ei ole akuuttia tarvetta. Meillä on koko perheellä pitkä vapaa viikonloppu ja sain onneksi tänä aamuna nukkua. Heräsin vasta puoli yhdeltätoista vähän häkeltyneenä kellonajasta. En muista koska olisin nukkunut aamuyhdeksää pidemmälle. Myös lapset olivat heränneet vasta yhdeksän molemmin puolin. Luulen, että huomenna omalla heräämisvuorollani pienempi vekkari muistuttelee olemassaolostaan perinteisesti seitsemään mennessä.

Muuten viikko on sujunut rauhallisesti. Kotiin asettuminen on mennyt aika mallikkaasti ja tavarat alkavat hiljalleen olla paikoillaan. Muutamia pieniä puutteita meidänkin kodissamme oli, mutta yksi koteloimatta jäänyt ilmastointihormi, väärä keittiönhana ja asentamatta jäänyt pesukone ovat kyllä aika pientä siihen verrattuna millaisessa kunnossa muutama muu asunto rapussamme luovutushetkellä oli. Meillä oli naapurien kesken sellainen hyvin Salkkarit -henkinen kokoontuminen rappukäytävässä, jossa vaihdettiin kotiemme remppakuulumiset ja juoruttiin koko muunkin talonyhtiön remonttikämmit. Täytyypä vaan todeta, ettei varmaan ole helppoa olla tämän työmaan johtaja. Mutta putkiremontista sitten myöhemmin.

Mukavaa viikonloppua!