Kun tulimme ulos kaapista vauvauutisemme kanssa, kysyivät monet miten häiden tulisi käymään. Neljä- ja puolikuinen vauva ja hääjuhla kun eivät kuulosta kovin perinteikkäältä ratkaisulta. Mutta mikäs tarinassamme olisi ollut perinteikästä? Tapasimme joulukuussa 2012, muutimme yhteen toukokuussa 2013. Aloin odottaa esikoistamme lokakuussa 2013 ja hän syntyi heinäkuussa 2014. Kihloihin menimme vasta maaliskuussa 2015, jonka jälkeen kuopuksemme sai alkunsa toukokuussa 2015. Heinäkuussa 2015 ostimme oman kodin ja syyskuussa 2015 pääsin opiskelemaan. Asioita on tehty nurin kurin tähänkin asti. Miksi häämme siis olisivat poikkeus?

Jos on lukenut viime aikoina kirjoittamiani hääpostauksia, on varmaan selvää, että hääpäivä on ja pysyy. Olen pohtinut unelmapolttareitani ja kertonut hääpaikan valinnasta. Päivä on kauan suunniteltu ja hartaasti odotettu. Meillä on käynyt munkki niin tilavarausten kuin vihkiajankin suhteen - saimmehan juuri haluamamme päivän ja kellonajan kotikirkostamme. Olemme varanneet, valokuvaajan, pitopalvelun, bändin ja nyt viimeisimpänä häämeikin tekijän. Aika paljon peruttavaa ja uudelleen järjesteltävää. Tavaroita ja koristeitakin olemme jo jonkin aikaa hamstranneet ja täytyy myöntää, että melkein odotan jo pääseväni parista ikeakassillisesta maljakoita eroon.

Olisi kuitenkin hölmöä väittää, ettei vauva vaikuta häihin mitenkään. Kyllä se osaltaan vaikuttaa häiden luonteeseen ainakin minun kohdallani. Ajattelin, että meillä on häiden aikaan neljävuotias sekä kaksi- ja puolivuotias, jotka jo helposti pärjäävät yhden yön hoidossa tutussa hoitopaikassa. Alle viisikuisen kanssa on kuitenkin hieman eri juttu. Sen ikäinen on vielä kiinni vanhemmissaan ja saa sitä paitsi ravintonsa äidiltään. Muutama tunti juhlimista onnistunee vauvan nukkuessa ja maidon pumppaaminen on mahdollinen vaihtoehto, mutta mihinkään krebaamiseen ei tästä morsiamesta varmaankaan ole. Kompromissi, jonka olen ihan valmis tekemään.Tilannetta helpottaa myös se, että juhlien alkuperäinen päättymisaika oli puoliltaöin eikä tarkoitus ollutkaan jatkaa yön pikkutunneille asti. Mistään ei siis tarvitse nipistää. Paitsi ehkä parista viinilasillisesta.

Onhan tässä silti vielä mietittävää ja organisoitavaa. Kaikki tuntuu kirkkaalta paperilla, mutta todellisuus voi olla jotain muuta. Meillä on kokemusta kahdesta itkuisesta ja hyvin kipeästä vauva-arjen alusta, joista toisen kanssa elettiin vuoden ja joista toiseen löydettiin helpotusta imetysdieetistä ja refluksilääkkeestä. Tavallaan voin jo kuvitella istuvani hääjuhlassa jumppapallon päällä pomppimassa vauvan kanssa tanssilattialla Gavisconia lääkeruiskulla annostellen ja omaa ruokaani närppien. Onneksi hääpuku on valmiiksi imetysystävällinen.