Esikoisen odottaminen oli monella tavalla erityisen jännää aikaa. Kaikki oli uutta kehon tuntemuksista, sikiön kehityksestä ja raskauasajan suosituksista lähtien. Välillä oli hankala muistaa, että inkivääriä ei ollut tarkoitus syödä ja kahvinjuontiakin oli syytä rajoittaa. Kerran kipeänä keittelin itselleni Finrexiinit, kunnes huomasin pakkauksessa raskausajan rajoitukset. Raskaudenaikaisia vaivoja (joita on muuten PALJON) oli helppo googletella ja vastauksia tai vähintäänkin mielipiteitä löytyi lähes jokaiselta vauvapalstalta. Monesti näissä keskusteluissa on nähtävissä aika selkeä vastakkainasettelu: Suositukset vastaan maalaisjärki. Joissakin asioissa maalaisjärjellä pääsee hyvinkin pitkälle, mutta joissakin tapauksissa pitää punnita mitä sen oman maalaisjärjen vastapainona on. Se, että ennenkin on tehty ja elossa ollaan on aika hatara peruste toiminnalle, joka ollaan myöhemmin pystytty osoittamaan tarpeettomaksi tai haitalliseksi. Törmäsin taannoin Simppelin sormiruokakeittiön Facebook-ryhmässä meemiin, joka mielestäni totesi maalaisjärjestä oikein hyvin ja meni jotakuinkin näin: Maalaisjärki on kuin pyllynreikä - meillä jokaisella on sellainen, se on pahuksen henkilökohtainen, eikä sitä sovi hieroa toisen naamaan.
Esikoista odottaessa en kuulunut yhteenkään Facebookin äitiryhmään ja näin jälkikäteen ajateltuna siinä on ollut paljon hyvääkin. Jäin paitsi paljosta vertaistuesta, mutta toisaalta jouduin käyttämään paljon lähdekritiikkiä ja kysymään neuvoa ihan virallisilta tahoilta. Useimmiten olen kokenut saaneeni ihan asiallista ja oikeaa opastusta, mutta toki täytyy muistaa, että myös virallisilta tahoilta voi löytyä takataskustaan vähän enemmän ja vähemmän pölyttynyttä tietoa. Mikä sen virallisen tahon erottaa nettikeskustelusta, on lopunviimein vastuu. Netissä voi kuka tahansa sanoa mitä tahansa. Virka sen sijaan vähän velvoittaa. Aina löytyy joku tutkimus, joka osoittaa kansalliset suositukset vääriksi tai vähintäänkin epäilyttäviksi. Sitten täytyy vain muistaa, että suositukset on kasattu parhaasta mahdollisesta tiedosta joka asiasta on saatavilla, ja että suositukset kyllä muuttuvat, mutta usein valitettavan hitaasti, koska minkään yhden tutkimustuloksen perusteella ei voida tehdä kovin radikaaleja toimenpiteitä. Se myös vaatii hieman luottoa tähän meidän järjestelmään. Foliohattuni voi olla hieman löysällä, mutten oikein mitenkään päin haluaisi uskoa, että maa, jonka perustana on pohjoismaisen hyvinvointivaltion malli, haluaisi ehdoin tahdoin neuvoa kansalaisiaan toimimaan heille haitallisella tavalla.

On tiettyjä asioita, joissa vertaistuki raskauden ja vauvavuoden aikana on kultaakin kalliimpaa. On mahtavaa tietää, että joku toinenkin kärsii peräpukamista tai jatkuvasta pahoinvoinnista ja että viimeiset viikot raskaana todella ovat lievästi sanottuna tuskaa. On helpottavaa tietää, että jonkun toisenkin kodissa eletään hulinavaiheita ja että muidenkin äitien tekemät sormiruoat lentävät pääsääntöisesti lattialle. Sitten on niitä asioita, jotka eivät mielestäni kuulu vertaistuen piiriin lainkaan. Lääkeneuvot ja esimerkiksi raskausajan ravitsemussuosituksia vastaan neuvominen ovat sellaisia, vaikka joku ei-niin-sallittu kikka olisi toisen äidin kohdalla toiminutkin ilman välitöntä vaaraa tai sikiövaurioita, tai vaikka joku olisi jonkun lääkettä koskevan neuvon saanut ihan oikealta lääkäriltä. Lääkitseminen varsinkin erityistilanteissa on monen asian summa ja lääkityksen kokonaisarvion tekeminen kuuluu aina lääkärille, jonka antama neuvo ei sellaisenaan ole käypä kaikille. Kun kyse on jostain mitä ei suoraan suositella, voi tietenkin aina selvittää miksi näin on ja voisiko oma tilanne olla poikkeustapaus. Mutta Google yksin ei ole se paras väline oman tai varsinkaan toisen ihmisen hoidon arviointiin. Suomessa siihen tarvitaan lähtökohtaisesti aina jonkinlainen terveysalan korkeakoulututkinto.

Ensisijaisesti odottavasta äidistä huolehtii aina neuvola ja ainakin itse turvaudun ensimmäisenä neuvolan puhelinpalveluun. On mielestäni muutenkin hyvä, että neuvolan hyppysissä pysyy kaikki äidin ja sikiön hoitoa koskeva tieto, jotta kaikki löytyy tarvittaessa yhdestä paikasta. Esimerkiksi minä otin opintoihini ja viime syksyn harjoitteluun liittyen b-hepatiittirokotteen (jota ei muuten ymmärtääkseni yleensä anneta odottaville äideille ja pistoksesta teki minunkin kohdalla päätöksen lääkäri, joka arvioi hyöty-haittasuhdetta, toim. huom) opiskeluterveydenhuollossa ja kerroin asiasta itse seuraavalla neuvolakäynnillä, koska rokotetieto ei olisi näkynyt suoraan neuvolan omassa tietokannassa. Näin se tuli merkittyä sinnekin. Valitettavasti askarruttavat kysymykset ja suuremmat ongelmat eivät noudata virka-aikoja, ja joskus puhelinneuvontojen pitkät jonotusajat turhauttavat tai oma asia tuntuu niin vähäiseltä tai epävarmalta, ettei ensimmäisenä haluaisi soittaa ja jonottaa. Netistä voi löytää ihan hyvää yleispätevää tietoa, kun tietää mistä sitä etsii.

Muistaakseni ensimmäisellä ultrakäynnillä sain kätilöltä käteen Naistalon esitteen. Hän pyysi minua käymään sivuilla ihan vaan vaikka siksi, että se saataisiin Googlen raskausajan terveyteen liittyvissä hakutuloksissa Vauva-lehden keskustelupalstojen yläpuolelle. Naistalo on osa Terveyskylää, joka on kaikkien Suomen yliopistollisten sairaanhoitopiirien yhteisenä projektina tuotettu terveyden ja hyvinvoinnin verkkopalvelu niin kansalaisille kuin ammattilaisillekin. Naistalo taas tarjoaa tukea muun muassa seksuaaliterveyteen, naistentauteihin, lapsettomuuteen, raskauteen ja synnytykseen liittyen. Tietoa sivustolla on paljon ja luulenpa, että sieltä löytyy vastaus useimpiin raskausajan pulmiin ihan muutamalla klikkauksella.

Lääkinnällisissä asioissa Naistalo kehottaa olemaan yhteydessä monille jo ennestään tuttuun HUS:in teratologiseen tietopalveluun, joka on auki arkisin 9-12 ja on tarkoitettu kaikille, joita raskaus tavalla tai toisella koskettaa, asuinpaikkakunnasta riippumatta. Teratologinen tietopalvelu ei puutu lääkitykseen tai määrää uusia lääkkeitä, mutta neuvoo turvallisessa lääkitsemisessä raskauden ja imetyksen aikana. Sinne soittamalla on helppo tarkistaa esimerkiksi mitä särkylääkettä raskausaikana tai imettäessä saikaan ottaa. Teratologisen tietopalvelun ollessa kiinni hyvänä kakkosvaihtoehtona on Yliopiston Apteekin chat, jossa farmaseutti antaa lääkeneuvontaa niin netin välityksellä kuin puhelimitsekin. Meitä pääkaupunkiseutulaisia palvelee myös sairaanhoitopiirimme terveysneuvontapuhelin, jonne on ollut helppo soittaa neuvolan ollessa kiinni ja kun ei ole ihan varma tulisiko vaivansa kanssa lähteä lääkäriin vai ei. Uskon, että vastaavia palveluita löytyy myös muista sairaanhoitopiireistä.

Aina kannattaa kuitenkin muistaa, että jos oma tai sikiön terveydentila huolettaa, saa voi pitää neuvolaan tai sopimuksen mukaan synnytyssairalaan aina soittaa. Jos neuvola on kiinni, on päivystys oikea osoite odottavalle äidille. Mikään etäyhteys ei ainakaan nykyteknologialla voi korvata käyntiä hoitajan tai lääkärin vastaanotolla. Hukkareissu saattaa harmittaa, mutta on myös merkki siitä, että kaikki on hyvin.

Mitä omaan raskauteeni tulee, niin viimeisin raskausviikko on mennyt ihan mallikkaasti. Lisärauta ole tehnyt vielä elettäkään väsymyksen suhteen, mutta en tosin olettanut sen vaikuttavan välittömästi. Stressaan edelleen, mutta olen ehkä vähän oppinut hellittämään ja antanut asioiden mennä omalla painollaan. Mahtavinta on se, ettei mitään uutta vaivaa tai ongelmaa ole ilmennyt. Pulla on aktiivinen erityisesti silloin kun minä lepään. Illat, yöt ja aamut ovat yhtä muljuamista, mutta päivisin tyypin saa liikkeelle vain ruoka, eikä ihan aina sekään. En ole enää varma muistanko oikein, mutta verrattuna Pihviin ja Papuun tämä tyyppi meuhkaa aika paljon enemmän. Varsinkin aamujumpat ovat mielestäni ihmeellisiä, kohdun aiemmat asukit kun taisivat mennä pehkuihin heti minut herätettyään. Tilaa liikkua on vielä runsaasti ja yhdessä hetkessä Pulla monottelee virtsarakkoa ja toisessa lähestyy jaloillaan uhkaavasti kylkiluita.

Tällä viikolla olen myös saanut itse käyttää edellä mainitsemiani terveyspalveluita. Meidän sairastelut osoittautuivat enterorokoksi ja halusin asiaan varmistuksen sekä tietoa koskien lasten hoitoa ja sikiön terveyttä. Terveysneuvonta osoittautui tässä oivaksi apuvälineeksi, vaikka varmaan asiaa olisi voinut kysyä Äityleistäkin. Tosin vedoten siihen millaisia tuloksia oma googlailuni enterorokosta tuotti, taisin saada paremman mielenrauhan ensin terveysneuvontaan soittamalla.