Viimeinen kymppi pyörähti perjantaina käyntiin ja aika tuntuu käyvän vähiin. Kesällä positiivisen raskaustestin jälkeen ajattelin ääneen, että eihän tässä mitään hätää - vauva ei tule vielä yli 36 viikkoon. Tänään totesin, että meillä on enää reilut kaksi ja puoli kuukautta aikaa. Härregud! Vauvavalmistelut ovat kyllä jääneet ihan toden teolla. Papusta kaikki alkoi olla jo valmiina ja Pihvistä kaikki oli todellakin tehty monta kuukautta takaperin. Tällä kertaa sain aikaiseksi hakea äitiysavustukset ja vanhempainpäivärahat vasta tänään. Vaatteita meillä on vauvalle yhteensä viisi kappaletta: Kaksi kietaisubodya ja kolmet housuntapaiset. Vanhat vaatevarastot on vielä käymättä läpi ja isommilta sisaruksilta on varmasti jotain käyttökelpoista jäämistöä. Mutta esimerkiksi kotiutumisvaatteet olen vannonut hankkivani jokaiselle omat ja uusina. Nyt olen silmäillyt Ruskovillan silkkivillaista ensisettiä, mutten ole saanut aikaiseksi ostaa. Jotenkin vähän mietityttää, että onkohan paita ja jalkaterälliset housut hankalat vastasyntyneen kanssa? Kaukaloon on laittaa ylimääräiseksi jäänyt untuvapussi ja ensimmäiseen kuukauteen ei varmaan säistä riippuen tule kovin paljoa ulkoiltua vauvan kanssa. Tarvitseeko kevätvauvalle toppapukua vai pärjääkö kerrospukeutumalla untuvapussin sisällä? Olo on kuin esikoistaan odottavalla. Miten kahdessa vuodessa ehtiikin unohtaa näin paljon asioita?
Vaatteiden lisäksi hankittavana olisi vielä vaippoja ja muita vauvanhoitotarvikkeita. Esimerkiksi hoitoalustaksi haluaisin sellaisen, jossa on kova vaneripohja. Tämä ihan siksi, että hoitoalustan tasona toimiva pesukoneemme ei ole kovin syvää mallia ja kova pohja toisi noin 10 senttimetriä lisäpituutta alustalle. Uskokaa tai älkää, mutta sellaisen löytäminen on ollut kiven takana - kahta aikaisempaa odottaessa on nimittäin yritetty. Toisaalta meillä on myös monta asiaa, jotka on saanut suoraan ruksia pois listalta. Joko asia löytyy tai on todettu tarpeettomaksi. Esimerkiksi leikkimattoa emme hanki, sillä kumpikaan isosisaruksista ei ole sellaisella viihtynyt ja vähäisemmällä käytöllä riittää mielestäni myös vaikka vauvan makuupussi. Ja samalla tulee oltua kontaktissa vauvaan, kun toimittaa itse lelukaaren virkaa. Vaunut, kantoliina ja -reppu sekä sitteri löytyy ennestään. BB:n Balance ostettiin kokeeksi Papulle ja se olikin toisen sylin lisäksi ainoa paikka, jossa kuopuksemme viihtyi sen hetken, kun tarvitsi vaikka käydä suihkussa tai hoitaa Pihviä.

Sairaalakassille en ole uhrannut ajatustakaan. Sen pakkaaminen tuntuu vielä turhalta. Papua odottaessa pidättelin itseäni niin pitkään kuin kykenin ja lopulta kasasin tavaroita uudenvuodenaattona. Se oli noin rv 34. Sen sijaan lista tarvittavista tavaroista sekä itse pakattavat asiat olivat olleet jo hyvän aikaa valmiina. Nyt ei ole kumpaakaan. Toisaalta toiveena on poliklininen tai muu lyhytjälkihoitoinen synnytys. En tiedä onko se tälläkään kertaa mahdollista ottaen huomioon aiemmat varhaiset vedenmenot, mutta kovin moneen sairaalapäivään en aio kassia pakatessani varautua.

Mihin sen sijaan olen valmistautunut, on synnytys. Varasin Ipanaiselta itselleni TENS-laitteen ja haen sen maaliskuun alussa. Sain sellaisen käyttööni päivystysosastolla ensimmäisen synnytyksen yhteydessä ja pärjäsin sen avulla aika hyvin saliin asti. Täytin myös toissailtana synnytystoivelistaa. Valitsin sen yksinkertaisen version, joka löytyy HUS:sin omilta sivuilta. Luotan siihen, että tämäkin synnytys käydään keskustelevasti ja minua vastassa salissa on ammattitaitoinen kätilö. En myöskään hetkeäkään usko, että tämä vauva syntyisi laskettuna tai päivääkään ennen. Oma henkilökohtainen veikkaukseni on, että ehdin käydä rv 41 tarkistuksen neuvolassa ja saan kehotuksen varata käynnistysaikaa seuraavalle viikolle. Lopulta vauvamme näkee maailman 23. maaliskuuta. Olisin suoraan sanoen aika hämmentynyt, jos hän päättäisi syntyä ennen laskettua aikaa, enkä tiedä osaisinko edes lähteä ajoissa sairaalaan.

Alkuviikosta kävimme neuvolassa. Hoidimme isyyden tunnustuksen ja perheen influenssarokotteet muiden neuvolarutiineiden ohella. Painonnousu oli maltillista verrattuna edelliseen kertaan, vain parisataa grammaa viikossa. Ihme, sillä jouluna tuli kyllä syötyä ja herkuteltua ihan surutta. No - pääasia lienee se, että näillä merkeillä voin varmaan unohtaa itsetekemäni diagnoosit. Sikiön syke oli rauhallinen 130-140 ja sf-mitta siinä keskikäyrällä 26,5 senttimetriä. Pulla oli myös todennäköisesti kääntynyt pää alaspäin. Tilannehan voi vielä muuttua ja onkin muuttunut omien tuntemusteni mukaan usein tässä viimeisen parin viikon aikana, mutta neuvolakäynnin jälkeen hän on aika varmasti pysytellyt ylösalaisin. Mikä sen sijaan hieman huolestuttaa, on laskeva hemoglobiini. Tällä kertaa ei ilmennyt mitään kovin suurta notkahdusta, mutta jo kuukauden päivät lisärautaa syöneenä harmittaa, ettei se näy tuloksissa. Ensi viikolla siis labraan!