Kävin alkuviikosta, 32+5, äitiysneuvolassa terveydenhoitajan vastaanotolla. Käynti oli tavallaan ylimääräinen, mutta hemoglobiinin ja oman mielenrauhani vuoksi olin toivonut, että sellainen järjestettäisiin. Hyvä uutinen on se, että itse vointi ei ole enää huonontunut, vaikka selvästi väsyneempi olen edelleen niin sanottuun normaalitilaan verrattuna. Huono uutinen on se, että hemoglobiini on laskenut edelleen, vaikka tankkaan rautaa tupla-annoksella ja kunnon C-vitamiinipommien kera maitotuotteita vältellen. Pääasia minulle kuitenkin on, että hemoglobiinia hieman seurataan. Ei se muistaakseni ole aiemminkaan lähtenyt nousuun ennen kuin vauva on syntynyt.


Minulla on jo pidempään ollut paljon kipuja lantion alueella ja viimeisimpänä vaivana päälle tuntuu siltä, kuin kannattelisin jalkojeni välissä vähintään kympin keilapalloa. Syykin selvisi, sillä Pullan pää löytyi tunnustelemalla yllättävän alhaalta. En tiedä onko hän matalalla keskivertosikiöön verrattuna, mutta esimerkiksi vastaavilla viikoilla Papua odottaessa oli tarjonnasta vaikeaa saada selkoa, sillä pää tuntui niin ylhäällä. Tarvittiin kaksi terveydenhoitajaa, lääkäri ja ultralaite ennen kuin voitiin varmuudella todeta, että kyllä Papu raivotarjonnassa oli, kunhan hengaili todella, todella ylhäällä. Olo on outo. Pihvi laskeutui aikoinaan vasta synnytyksen käynnistyttyä. Papun taas todettiin kyllä lopulta laskeutuneen jonkin neuvolatarkastuksen yhteydessä, muttei muistaakseni ollut kiinnittynyt, vaan hieman heilui vielä synnytyssalissa. Kaikkihan on edelleen mahdollista ja Pulla voi vaikka ottaa ja kääntyä perätilaan. Enkä edelleenkään ihan tosissani usko, että hän lähtisi syntymään ennen laskettua aikaa. Mutta jokin tässä tuntuu tällä kertaa erilaiselta. En esimerkiksi koskaan aiemmin ole kulkenut keilapallo jalkojeni välissä yhdeksän viikkoa ennen synnytystä. Pihvistä tällaista oloa ei tullut koskaan, vaan olin elämäni kunnossa vielä lasketun ajan jälkeenkin. Taisimme käydä käveleksimässä Suomenlinnassa vielä viikolla 40+. Papusta pallo valahti alas vasta joskus viikolla 38. Nyt kävely on hankalaa ja lantioon särkee. Tuntuu, että vaapun eteenpäin kuin ankka. Juokseminen ei ole enää mielekästä ja kävely muutenkin älyttömän hidasta. On ollut mielenkiintoista juosta koulumatkalla busseihin ja juniin.

En ole tässä raskaudessa ottanut tavaksi verrata sitä edellisiin. Toki olen itsekseni silloin tällöin seurannut mittoja, mutta Papua odottaessa se oli järjestelmällisempää täällä bloginkin puolella. Nyt on tuntunut jotenkin hölmöltä käydä viikko viikolta läpi välillä ihan olemattomiakin muutoksia, kun sen olen jo kerran tehnyt. Mutta koska olo on niin outo, ajattelin tehdä poikkeuksen.

Pulla (Papu ja Pihvi)
RV 32+5 (32+4 ja 32+0) 
Paino +10,1 kg (+12,2 kg ja +15,3 kg) 
Turvotus-  (+ ja +) 
Verenpaine119/77 (124/70 ja 127/73) 
Proteiini - (- ja -) 
Glukoosi - (- ja -) 
SF-mitta 29,5 cm (28 cm ja 28 cm) 
Lapsiveden määrä N (N ja ei todettu) 
Tarjonta RT (RT ja RT) 
Sykkeet 140-150 (145 ja 130) 
Liikkeet ++ (++ ja ++) 

Kooltaan Pulla tuntuu olevan ihan verrattavissa sisaruksiinsa. Pihvi oli syntyessään 3662 grammaa ja 52 senttiä, Papu 3410 grammaa ja 50 senttiä. Kohdunpohjan mitta kasvaa keskikäyrällä ja tunnustelemalla Pullakin on siinä missä keskiarvojen mukaan pitäisi. Raskausviikolla 36 edessä on lääkärineuvola ja minun lääkärilläni on kuulemma ollut tapana ultrata. Ja jos hän näin tekee, voin pyytää jonkinlaista kokoarviota. Luulen kyllä pyytäväni, sillä olen kovin utelias ja pidän henkilökohtaisesti erittäin merkittävänä saavutuksena sitä, ettemme ottaneet selvää lapsen syntymäsukupuolesta.

Jokin tässä tuntuu erilaiselta. En ihan osaa osoittaa asiaa sormella. Minua on supistellut, tosin vähemmän ja myöhemmässä vaiheessa kuin Papusta, mutta toisaalta kipeämmin ja pidempikestoisemmin. Vauva on alempana, SF-mitta isompi. Jo kymppiviikon verikokeissa mätti parikin asiaa. Jos minun pitäisi jotain veikata, niin näillä tuntemuksilla luulen synnytyksen käynnistyvän ennen 40+5. Kovin paljoa en kuitenkaan pistäisi rahaa kiinni tuohon veikkaukseen, sillä minun intuitiollani on ollut tapana osua näissä asioissa väärään.