Vuosi ja kymmenen kuukautta sitä kesti. Yli puoli vuotta pidempään kuin Pihvin kanssa ja monta raskauskuukautta enemmän kuin Papua odottaessa. Ounastelin asiaa jo loppusyksystä, sillä huomasin ettei Papu enää juurikaan nieleskele rinnalla ollessaan. Meillä on pitkään ollut jopa parin päivän taukoja ja taukojen jälkeiset imetyshetket olivat lyhyitä. Imuotekin on ollut huono jo jonkin aikaa: Siinä ei ole mitään vikaa ulospäin, mutta hampaat ovat tuntuneet olevan tiellä ja minuun on sattunut. Jälkimmäistä voi tietysti aiheuttaa myös raskaus, mutta ne muutkin ennusmerkit olivat läsnä. Kun imetystä oli lisäksi äidintahdistettu, niin tiesin ettei kyse ole kuin viikoista tai maksimissaan kuukausista. Nyt rinnalla on käyty viimeksi pari viikkoa sitten, joten paluuta ei enää taida olla. Pienen piston tunsin sydämessäni tänään, kun iloinen tyttäreni tuli kotiin päiväkodista. Hän halasi lämpimästi ja tunki paksuin rukkasin suojatut kätensä paitani kaula-aukosta sisään. Tissiä haluan, mennään sohvalle! Minä totesin, että eihän rinnalla ole käyty pitkään aikaan ja kysyin ottaisiko hän kuitenkin kinkkukiusausta. Ja ottihan hän, eikä asiasta enää sen jälkeen puhuttu.
Kuvan TISSI-koru saatu
Tavallaan olen helpottunut, että tämäkin imetystaival sai loppua myös lapsen ehdoilla. Ei kieltoa tai rinnan ikävää. Tiedän monien käyneen kamppailuja rinnalta vierottamisesta. Meillä imetyksen lopetus on mennyt molemmilla kerroilla omalla painollaan, toki raskaus on ollut syvästi myötävaikuttava tekijä. Muutaman kuukauden päästä koko rumba alkaa alusta, mutta olo on silti vähän haikea. Papu on vielä niin pieni ja imetyshetket ovat olleet hänelle vielä ihan eri tavalla tärkeitä kuin Pihville. Myöskään oma tavoitteeni vähintään kahdesta vuodesta ei nyt päässyt toteutumaan eikä Papusta tule koskaan velhoa. Mutta ehkä se on pieni hinta sille, että kaikki kävi näin helposti ja hienosti.

On mielestäni ollut hauskaa huomata miten Papun luopuessa rinnasta imetys on tullut vahvasti mukaan leikkiin. Hän sai joululahjaksi nuken ja nuken tarvikkeita, muun muassa tuttipullon. Nukke ei saa maitoa tuttipullosta, sillä siinä on vain rasvaa ja sitä levitetään vauvan iholle. Sen sijaan kaksivuotiaamme muistaa aina silloin tällöin tarjota vauvalle rintaa. Hänen rintansa tosin sijaitsevat useimmiten jossain vatsan ja kylkien seuduilla. En tiedä onko sen tarkoitus olla jokin hienovarainen vihjaus minun roikkuvista nahkarukkasistani vai tarvitseeko tuore nukkevauvan äiti hieman opastusta imetyksen alkutaipaleelle. Joka tapauksessa imetyksen normalisoinnissa on tässä taloudessa onnistuttu loistavasti, sillä muistan meidän myös Pihvin kanssa istuneen sohvalla kylki kyljessä Papun syntymän jälkeen. Minä imetin Papua ja Pihvi lempparipehmoaan Unenpupua.

Nyt siis jatkamme rinnattomalla linjalla ja annamme nahkarukkasilleni hetken lepoa. Kolmas imetystaival on ihan nurkan takana ja ounastelen senkin sisältävän hetkellisen sotkeutumisen rintakumiin ja jonkinnäköistä imetysdieettausta. Tai ehkä kaikki muu suujuukin mallikkaasti ja tuskaista onkin tämä imetyksen lopetus?