Viime viikonlopun häämessujen jäljiltä sain ison annoksen inspiraatiota häidemme suunnitteluun. Minua on jo pidempään vaivannut juhlatilan koristelu. Tila on suuri ja henkii 50- ja 60-lukujen taitetta aina Alvar Aallon suunnittelemista seinävalaisimista lähtien. Tuolit ovat rujot ja tummahkot puiset yksityiskohdat eivät välttämättä alun alkaen miellyttäneet silmiäni. Joku voisi miettiä, että miksi ihmeessä päädyimme vuokraamaan juuri kyseisen juhlatilan, mutta monet hääjuhlat Kesäkodilla juhlineena tiedän, että ilmettä pystyy pehmentämään paljon. Itse pääsali on kuitenkin yleisilmeeltään vaalea ja valoisa, ja ikkunoista pilkahteleva meri ja rantakalliot ovat aivan voittamaton elementti. Jos juhlapaikkamme koristelussa jokin mättää, on se aika. Vihkiminen kotikirkossamme noin 30 kilometrin päässä juhlapaikalta alkaa kello 14.00. Juhlapaikalle pääsemme huonolla tuurilla vasta hääpäivän aamuna kello yhdeksältä, jos talo on vuokrattu toista tilaisuutta varten edelliseksi illaksi. Kun tähän koristeluyhtälöön lisää sen, että hääparin ja -seurueen tulisi myös ehtiä valmistautua itse juhlaa varten, jää koristeluille todellista aikaa ehkä maksimissaan pari tuntia. Ihmeisiin siinä ajassa ei pysty, mutta uskon, että hyvällä suunnittelulla ja seitsemän hengen yhteistyöllä päästään pitkälle.


Joka tapauksessa suunnitelmat täytyy pitää mahdollisimman simppeleinä. Salin varmaan merihenkisiksi ajatellut verhot otamme juhlan ajaksi alas ja pöytien kattauksesta huolehtii tämän hetkisen ymmärrykseni mukaan pitopalvelu. Aamun suurin proggis tulee olemaan valoketjujen laittaminen kattoon. Mitään massiivisia krumeluureja emme halua, vaan mieluummin pidämme tilan siistinä ja simppelinä. Mistä pääsemmekin pöytiin.


Alun alkaen suunnitelmissani vilisi maitotonkkia, juuttikangasta ja pitsiä, siis maalaisromantiikkaa. Aloin kerätä pöytien kukka-asetelmia varten isoja lasipurkkeja, joihin oli tarkoitus tehdä hääblogeista, -lehdistä ja Pinterestistäkin tutut somisteen juuttikankaasta ja pitsinarusta. Hiljalleen olen kuitenkin päästänyt maalaisromanttisesta ajatuksesta irti ja todennut, että ehkä on ihan hyväkin, että häiden suunnitteluun on jo nyt käytetty pari vuotta aikaa. Ideat jalostuvat ja juhlasta tulee ajattomamman näköinen. Minulla on varastossa odottamassa noin kolmekymmentä isoa lasipurkkia, mutta näillä näkymin niille ei tule mitään käyttöä ainakaan meidän häissämme. Sen sijaan haluaisin laittaa pöytiin eukalyptuksen oksia köynnösmäisesti ja ikään kuin ripotella harsokukkaa sinne tänne. Köynnöksen ympärille laitettaisiin muutamia eri korkuisia kynttilänjalkoja, perinteiset "pöytäkolmiot" ja tietenkin paikkakortit sekä kattaus. Pöytäkolmioista selviäisi pöydän numero, juhlan menu sekä ohjelma, ja niiden ilme myötäilisi hääkutsuja, joita muuten olen tällä hetkellä ihan omin pienin kätösin suunnittelemassa. Kaikkea en ajatellut ostaa, vaan esimerkiksi täydelliset kynttilänjalat onnistuin löytämään eräästä somistevuokraamosta - joka kyllä harmikseni ilmoitti lopettelevansa toimintaansa ja oli siis myynyt somisteensa eteenpäin.

Halusin päästä toteuttamaan visioni ja suuntasin läheiseen puutarhamyymälään. Sieltä nappasin mukaan ison kimpun eukalyptusta, hallaharsoa sekä muutaman neilikan, jotka lopulta olivat aivan liikaa ja jäivät lopullisesta sommitelmasta käyttämättä. Koska tämän hetkisten suunnitelmiemme mukaan vieraat ovat istutettu neliskulmaisiin pöytiin, tuli pöytien toteutuksessa hieman soveltaa, ja ruokapöytämme sijaan sijoittelin asetelmat ja kattaukset vähän sinne päin olohuoneen pöydälle, joka luonnollisestikin on vain noin neljäsosa juhlapaikan pöytien todellisesta koosta. Oikeankokoisen rekvisiitan sijaan jouduin oikeanlaisen mielikuvan luomiseksi käyttämään lasten pinnasängyn lakanaa pöytäliinana, leipälautasia ruokalautasina, lasten eriparisia ruokavälineitä imitoimaan haarukoita ja veitsiä sekä snapsilaseja viemään edes osan eri juomalasien vaatimasta tilasta. Kattauksessa kynttilänjalkoina toimivat meidän Festivot, jotka ovat hieman massiivisempia (ja kalliimpia!!) kuin mitä vielä siinä vaiheessa luulin pöydillemme laittavani.
Näky oli aika huvittava. Tai oikeastaan en tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. Yritykseni joka tapauksessa meni perille sulhaselleni, kaasoilleni ja äidilleni, joille jaoin lopputuloksesta muutamat kännykkäräpsyt. Ja tavallaan olin kuitenkin ihan tyytyväinen lopputulokseen. Se oli ensimmäinen yritelmä ja vähän sinne päin somisteilla vähän sinne päin tehty, mutta todella hyvä pohja seuraavalle kokeilukerralle. Ehkä seuraava kattaus kannattaa rakentaa vaikka lattialle tai ottaa somistustarvikkeet mukaan juhlapaikalle, kun käymme katsomassa riittääkö ostamamme 367,2 metriä valoketjua juhlatilan kattoon ja kokeilemassa mahtuvatko pöydät tilaan niin kuin olemme suunnitelleet. Niin - vinkkinä kaikille kuluvan vuoden hääpareille, että Tokmanni myy jouluvaloja tällä hetkellä -70% alella. Me säästimme kuitin mukaan 200 euroa.
Ai niin! Ja jos joku jäi vielä miettimään, että mitä ne pöydät koreaksi ovatkaan, niin Google Kääntäjän mukaan 테이블 (teibeul). Paremmin tietävät korjatkoon!