Kun odotin meidän esikoistamme 2014, eivät raskauskuvaukset olleet kovin suuri juttu ainakaan Suomessa. Itseasiassa luulen, etten ollut kuullutkaan koko käsitteestä, mitä nyt nähnyt kuvia joissain amerikkalaisissa realitysarjoissa. Meillä ei kotona ollut kunnon kameraa, vaan kaikki kuvat jotka odotusajasta otettiin, otettiin joko pienellä punaisella reippaan kolmen megapikselin digipokkarillani tai jomman kumman kännykällä. Toista odottaessa olikin sitten jo ihan eri meininki ja minäkin innostuin hakeutumaan kameran eteen kasvavan vatsani kanssa. Oli ihanaa olla hemmoteltavana. Joku toinen mietti puolestasi asut ja laittoi tukan ja meikin valmiiksi. Ja kuvat olivat upeita.
Kuva: Saara Partanen - Studio Mimi & Nöde

Kolmatta raskautta ei alun alkaen pitänyt sen kummemmin ikuistaa. Ajatus lähti syksyllä pienestä yksityisviestillä lähetetystä heitosta ja konkretisoitui oikeastaan vasta joku viikko ennen kuvien ottamista. Ensin ajattelin jotain pientä ja vaatimatonta, mutta kun vaatekaapistani valikoitui yhteistyössä paljetein kimaltelevaa äitiysglamouria, vaihtuivat vaatimattomat suunnitelmat lennosta. Kuvat lupasi ottaa ihana Saara, kunhan vain matkustaisin Tampereelle studioon.

Kuvauspäivä alkoi kampaamosta. Pitkään mietin laittaisinko itse itseni, mutta kun itse laitettuna tukka taipuu ainoastaan ponnarille ja meikeistä minulle ovat tuttuja lähinnä puuteri ja ripsiväri, päätin kuitenkin luottaa tässäkin asiassa hieman osaavampiin. Päivän kontrasti huvitti. Lähdin kotoa liikkeelle ei mitenkään poikkeuksellisesti ilman meikkiä ja hiukset lättänänä (alkutilanne tästä), ja noin puolitoista tuntia myöhemmin hiukset olivat kiharoilla, irtoripset ojennuksessa ja meikki olisi muutenkin sopinut vaikka punaiselle matolle. En tiedä aiheutinko juna-asemalla ja junassa oikeasti minkäänlaista hämmennystä, mutta minulla oli sellainen olo, että normaalin ihmisen maanantaiaamunaaman verrattuna saatoin kerätä katseen jos toisenkin.

Saaran kanssa oli ihan mahtavaa ottaa kuvia. En ole mikään luonnonlahjakkuus kameran edessä, vaan lähinnä onnistun näyttämään typerältä (<-- klik klik). Saara kuitenkin rohkaisi ja osasi ohjata sanallisesti, eikä hän myöskään epäröinyt näyttää mitä ajoi takaa. Lisäksi meillä synkkasi, eikä ehkä vähiten siksi, että silloin kun Saara ei ole vapaalla tai kuvaa, työskentelee hän maailman parhaassa ammatissa - kätilönä. Suosittelen lämpimästi tutustumaan Saaran kuvaustarjontaan Mimi & Nöden nettisivuilla ja varsinkin Instagramissa tai Facebookissa, jonne uusia kuvia päivittyy välillä aika hämmästyttävän nopeasti. Minä taisin saada ensimmäiset sneak peakit ennen kuin juna oli takaisin Vantaalla.
Kuva: Saara Partanen - Studio Mimi & Nöde

Olen aiemminkin agitoinut sen puolesta, että edes yksi raskaus kannattaa käydä ikuistamassa kunnolla. Ainakin itse koen, että se niin kutsuttu raskaushehku on kyllä ihan urbaania legendaa ja useimmiten varsinkin loppuraskaudessa sitä kiinnittää enemmän huomiota erilaisiin vaivoihin. Lopulta sitä alkaa todella ymmärtää, miksi raskautta kutsutaan raskaudeksi. Kun näitä kuvia katsoo, ei aavistaisi, että vaapuin kuvauspaikalle ankkakävelyä elämäni järkyttävimmissä liitoskivuissa ja kaiken glamourtukkani, -meikkini ja glittermekkoni alla näytin liikkeissäni siltä, että pidättelisin jokaisella solullani aika isoa kakkoshätää.

Jos et kuvat nähtyäsi vieläkään ole vakuuttunut, että kannattaako raskauskuvista maksaa, niin varmuuden vuoksi liitän postauksen loppuun vielä sen parhaan minusta esikoisen odotusaikaan otetun kännykkäräpsyn. Mitä tykkäät taustasta ja stailauksesta?