Viime viikonloppu vierähti Helsingin Messukeskuksessa hyvin lapsenmielisissä fiiliksissä. Lapsimessut 2018 vastasivat monelta osin meidän perheen odotuksia. Messuilla oli paljon näytteilleasettajia ja ihan uusiakin tuttavuuksia. Pukya lukuunottamatta kaikki saatiin mitä messuilta lähdettiin hakemaan. Ja lisäksi vähän muutakin. Instagramia seuranneet ovat varmasti huomanneet, että Puky-ongelmakin ratkesi alkuviikosta pienen salapoliisityön jälkeen ja ilman viikkojen toimitusaikaa. Saatiin muuten Pukyn suhteen niin superpalvelua, että siitä pitää kirjoittaa ihan oma postauksensa.



Lastenvaatetarjonta messuilla oli laaja. Mukana olivat kaikki vanhat tutut merkit ja muutama uusikin. Eniten minua poltteli VALKAMA:n uudet lastenvaatteet, joiden kauniita lintukuoseja olen kuolannut kuvista jo pitkään. Romperit olivat vielä pienessä messualessa, joten kaappasin Papulle ja Pullalle supersuloiset kesäasut mukaan. Kaupanpäälle saimme polvisukat. VALKAMA:n pisteellä meinasi käydä nolosti, sillä unohdin pankkikorttini tunnusluvun ja sain sen sitten lukittua. Onneksi muu perhe oli mukana ja ostokset saatiin lunastettua. Pinkoodikin oli lopulta vain yhdestä numerosta kiinni ja kortti aukesi Otto-automaatilla. Syytän tästä täysin nykykorttien lähimaksuominaisuutta. Kun tekee pääsääntöisesti pikkuostoksia eikä tunnuslukua tarvitse kuin joka viidennellä (?) kerralla, niin hyvin nopeasti sen pystyy unohtamaan. Näitä blackouteja on viime aikoina käynyt usein, mutta lukkoon en ole vielä koskaan onnistunut korttiani saamaan. Siinä tilanteessa meinasi kyllä päästä itku, olisi nimittäin jäänyt muut ostokset tekemättä.

Pihvi valitsi itselleen Ominin pisteeltä uuden kesäteepan. Se oli yllätys yllätys vihreä. Oli muuten ilo huomata, että niin esimerkiksi VALKAMAN, Ominin kuin Kaikonkin messupisteet olivat ainakin minun silmääni nähden kasvaneet merkittävästi viimevuotisesta. Suomalaisella designilla ja laadulla pyyhkii siis hyvin!



Kahdesta asiasta olin messuilla erittäin iloinen. Tiitiäisen ja Tyllerön pisteeltä löytyi myös second hand -rekki. Ihan mahtava idea! Kirppisvaatteet herättivätkin jonkin verran kiinnostusta enkä vaunujen kanssa päässyt kovin lähelle tutkailemaan. Siitäkin huolimatta messupiste lämmitty kyllä sydäntä. Toinen iloinen yllätys oli Papun nakkikojun yhteyteen sijoitettu Emmyn vaatelaatikko, jonka kautta olisi kaiketi voinut kuljettaa lasten pieneksi jääneitä merkkivaatteita myyntiin. Lapsimessut ovat usein otsikoissa jonkinlaisena äitien kulutusjuhlana. Mukava nähdä se kolikon toinenkin puoli mukana messuilla.


Messuilta impulssiostoksena mukaan lähti kymmenen pussia Organixin smoothieita. Olen aiemminkin tainnut mainita, että smoothiet ovat käteviä eväitä ja helppo ja terveellinen herkku lapsille, kun he vielä toistaiseksi siihen ansaan menevät. Ihailin myös Suomen voimistelutuotteen puolapuita useampaan otteeseen vähän kauempaa, mutten uskaltanut mennä lähelle, etten pistäisi tilausta menemään. En tosin tiedä kuka puolapuista innostuisi eniten - lapset vai isänsä, joka on haaveillut leuanvetotangosta jo jonkin aikaa.


Vaikka monet ajattelee, että messujen pääpaino on ostoksissa, ylitti tämänvuotinen puuha-alue itsensä ja lapsillekin riitti aidosti nähtävää ja koettavaa. Oma jälkikasvuni juoksi pää kolmantena jalkana kaiken maailman hoplopeissa ja leikkipisteissä samalla kun minä ja nukkuva Pulla kiertelimme kortteleita. Kaikista jännittävin paikka lapsille taisi olla se poliisiauto, kun taas itse jäin fiilistelemään erityisesti Jamkidsin pisteellä.

Oli myös kiva huomata miten monet pisteet olivat huomioineet lapset vanhempien lisäksi. Esimerkiksi Sanoma kauppasi kyllä lehtiään (saatoin ehkä tilata Meidän Perheen), mutta siinä sivussa oli myös pallomeri ja pieni kisailu, jossa tehtävänä oli löytää x-määrä vihreitä palloja muiden pallojen seasta. Palkinnoksi tarjottiin Novellen lapsivettä, joka tietty oikealta nimeltään on lasten vettä, mutta kaikesta huolimatta tarjous sai minut hihittelemään. Tämä Novellen innovaatio sen sijaan on kyllä aika epäonnistunut, sillä ensikulauksen jälkeen vesi jäi juomatta molemmilta lapsilta. Enkä yhtään ihmettele. Maistoin sitä nimittäin itsekin, eikä se kyllä mikään varsinainen makuelämys ollutkaan. No - pullo oli kätevä, kun alkuperäisen sisällön kaatoi pois ja laittoi tilalle hanavettä.
Kaikista maskoteista eniten lasten mieleen oli tämä "kummitus". Sitä piti käydä useamman kerran etsimässä. Mahtaa olla yllätys, kun muutaman viikon kuluttua lähdemme laivalle ja samanlainen kummitus on siellä vastassa.

Tuli taas todettua, että messuilla saisi kyllä kulumaan ihan tuhottomasti aikaa. Yhden päivän aukiolo ei mitenkään riitä jokaisen messupisteen kunnolliseen läpikäymiseen. Tänäkin vuonna tarjottiin lippua toiselle päivälle viiden euron hintaan, ja minusta siihen tarjoukseen kannattaisi tarttua. Tosin ainakin itseäni auttaa se, että hieman tutustuu näyttelleasettajiin etukäteen, jotta voi tehdä selkeän toimintasuunnitelman. Huono puoli tietty on se, että jokin uusi ja tuntematon helmi voi jäädä näkemättä.

Kiitos taas Messukeskus! Ja ensivuoteen!