Voiko hääkutsut tehdä itse, jos ei ole kuvaamataitoa, kuvankäsittelytaitoa tai taittotaitoa? Kyllä voi - ja vielä kaikenlisäksi käyttäen kaikkia edellämainituista.

Yksi ensimmäisiä asioita mitä häitä järjestellessä lopulta muka päätin, oli se, että kutsuja en väkerrä itse eikä niitä varsinkaan askarrella. Joku kaasoista taisi olla hieman pettynyt, sillä hän oli odottanut alun perin suunnittelemaani "viiniä ja askartelua" -iltaa. Mietin pitkään vaihtoehtojamme. Kävin läpi Etsyt ja Vistaprintit, mutta mikään ei ihan miellyttänyt. Kyselin tarjouksia graafikoilta, mutta jokin jäi kuitenkin vaivaamaan. Miten joku muu osaisi tehdä sellaiset kutsut kuin minä haluan? Myönnän, kutsut eivät varsinaisesti olleet Jarkon intohimon kohde hääjärjestelyissä. Minä ehdottelin ja kaikki vaikutti hyvältä.

Lopulta jumituin kahteen ideaan. Joko kutsu tehtäisiin Heliavisualsin Heliannan viime kesänä ottamista parikuvista tai sitten lähestyisin aihetta väri-inspiraatiomme kautta. Valokuva sai enemmän kannatusta kaasoporukalta, mutta Jarkko lämpeni enemmän teemavärien käyttämiseen. Siispä kaivoin väri-inspiraatiot hääkansiostani Pinterestistä ja rupesin tuumasta toimeen. Ostin akvarellikynät ja -paperia ja lähdin piirtelemään. Ensimmäinen, toinen ja varmaan kolmaskin versio olivat aivan hirveitä, sillä en hallinnut värien käyttöä lainkaan. Jälki oli aivan liian kovaa eikä laveeraaminen pehmentänyt ilmettä juurikaan. Esittelin tuotokseni kaasoille Whatsappin kautta, eikä vastaanotto ollut järin ylistävä. Kohteliaan kannustava kuitenkin, joten rohkenin jatkaa valitsemallani polulla. Matkan varrella inspiraatiokuva vaihtui ja tekeminen helpottui huomattavasti. Versio, joka piti ihan vain kokeiluluontoisesti skannata, jäi lopulta elämään ja päätyi valmiiksi painotuotteeksi asti. Tässä vaiheessa kyselin suosituksia painotaloista. Halusin kutsuihimme kultafolioinnin ja suositusten perusteella teinkin pari tarjouspyyntöä, joissa kerroin ideastani ja liitin raakaversion. Kutsujen painattaminen digifoliointikoristein oli yllättävän halpaa. Monet painotalot taas tarjosivat perinteisempiä foliointimenetelmiä tai tilalle jotain muuta, joten lopulta vaihtoehdoista karsiminen oli helppoa. Tartuttuamme tarjoukseen alkoikin lopullinen suunnittelu ja viimeistely.
Tältä se näytti ajatuksissa...
Kutsujemme ensimmäiseen vaiheeseen kuului siis se luova piirtelyn ja maalaamisen osuus. Väritin akvarellikynillä A4-kokoisen paperin häidemme teemavärien mukaisesti hyväksikäyttäen kuvaa auringonlaskusta. Kuva valikoitui sillä perusteella, että sen sävymaailma sopi omaamme, minkä lisäksi sain sen istumaan ajatukseen lämpimän elokuisen kesäillan auringonlaskusta veden ylle. Se on jotain, minkä toivon näkeväni merellisessä häämiljöössämme. Valmis "maalaus" skannattiin, jonka jälkeen lähdin vielä pehmentämään sitä ja käsittelemään sen sävyjä Lightroomilla. Lightroomista siirryin Photoshopiin, jossa muutin kuvan vaaditun kokoiseksi, lisäsin haluamani kehykset ja kirjoitin kutsujen tekstit.

Koko projektin hermoja syövin osuus oli Photoshop. Tähän oli todennäköisesti useita syitä. Ensinnäkään se ei ole ohjelmana kovinkaan tuttu minulle, vaan tekeminen vaati opettelua ja onnistuminen erehtymistä. Toisekseen vaikka Photoshop on monipuolinen, ei sitä ehkä ensisijaisesti ole suunniteltu tähän tarkoitukseen. Photarin toimintoja googlailtuani minulle varmistui, että haluamani asiat ovat mahdollista sillä tehdä, mutta että se todennäköisesti kävisi kätevämmin jollain toisella ohjelmalla. Jääräpäänä en kuitenkaan halunnut ostaa ylimääräisiä ohjelmia vain yhteen tarkoitukseen, kun taas netin ilmaisohjelmat taas vaikuttivat hyvin rajoittavilta. Painofirmaamme lähetin kaksi versiota ennen kuin sain bleedit ja tekstit kohdilleen ja kutsuillemme näytettiin vihreää valoa. Täytyy myöntää, että luovuttaminen olisi ollut vain seuraavan epäonnistumisen päässä.

Valmiita kutsuja odotin pelonsekaisin tuntein. Olin varma, että joku säädöistäni ei ollutkaan onnistunut ja saisin 50 suhteellisen kallista takansytykettä. Kutsun kielioppivirheetkin pelottivat, vaikka tekstit oli oikoluetettu yhteensä viidellä henkilöllä. Paketti saapui ja valmis tuote kuitenkin ylitti odotukseni. Oli hämmentävää, että olin itse onnistunut tekemään jotain mielestäni niin hienoa. Kutsu on simppeli, mutta hiveli niin omaa silmää kuin itsetuntoakin: Osasinpas! Olimme molemmat hyvin tyytyväisiä lopputulokseen.
... ja tällainen oli lopputulos
Alkuperäinen ajatus oli, että kutsu ja hääinfo laitettaisiin kuoreen sellaisenaan, mutta silloinhan homma olisi ollut tehty ja kutsujen kanssa olisi päässyt liian vähällä. Niinpä idea jatkojalostui valmiita kutsumalleja katsellessani ja päädyin kuin päädyinkin lopulta askarteluliikkeeseen. Siitä lisää kakkososassa ensi viikolla.