Kolmannen lapsemme kasteen aattona aloin miettiä kummeja ja kummien merkitystä. Monista kummeilla on pelkästään kristillinen merkitys ja kyllähän kasteen yhteydessä kysytäänkin kummien tahdosta hoitaa lapsen kristillistä kasvatusta. Minusta asia ei ole niin yksioikoinen. En ehkä ole se kaikista paras ja hartain kristitty ja haluankin, että lapseni voivat tulevaisuudessa valita maailmankatsomuksensa itse. Kastekeskustelussa pappimme mainitsi, että kummi on latinaksi sponsor. Se herätti hieman hilpeyttä, niin se kuulemma tekee aina. Kristillisestä näkökulmasta yksi kummin tehtävistä lienee toimia hengellisenä sponsorina. Itse taas ajattelen, että kummin tärkein tehtävä on toimia henkisenä sponsorina. Lahjoittaa aikaa, ajatuksia ja oivalluksia. Kuten pappimmekin kastepuheessaan totesi, kummi saa ihmetellä ja pohtia maailmaan yhdessä lapsen kanssa. Hänellä ei tarvitse olla valmiita vastauksia. Se on meidän vanhempien tehtävä.

Olimme viikko sitten laivalla Papun toisen kummitädin ja hänen perheensä kanssa. Meidän lapsilla riitti menoa ja meininkiä. Kun yhdellä on sylissä itkevä vauva ja kaksi vanhempaa lasta juoksevat ihmettelemään eri suuntiin, oli laivan ihmisvilinässä toisinaan hieman epätoivoinen olo. Toisena risteilypäivänä lasten discossa istuessani tajusin miten niistä tilanteista oikein selvittiin. Minä nukutin Pullaa syliini ja Jarkko rojahti viereeni istumaan. Tanssilattialla yhdessä Harri Hylkeen, ilmapallojen ja lastemme kanssa jorasivat ketkäs muut kuin Papun kummitäti ja hänen miehensä. Huokaisin helpotuksesta. Kun olimme säntäilleet enemmän ja vähemmän kahden tahtoikäisen lapsen perässä ensin Tukholmassa ja sitten buffetissa ja leikkipaikalla, oli pieni hengähdys tarpeen. Olin onnellinen ja mielettömän kiitollinen siitä, että kummit olivat ottaneet tilanteesta kopin.

Kun olemme valinneet lapsillemme kummeja, olemme valinneet ihmisiä, joiden haluamme olevan pysyviä turvallisia aikuisia lastemme elämässä ja joilla on monella mittapuulla samanlaiset elämänarvot kuin meilläkin. Toivomme, että kummit ovat mukana lapsen elämässä aktiivisesti ja että tavaralahjojen sijaan he ovat niitä, jotka aina silloin tällöin lapsien kasvaessa ottavat vaikkapa yökylään tai vievät puistoretkille ihan muuten vaan. Minä itse olen kummi kahdelle lapselle. Täytyy myöntää, että olin paljon parempi kummi ennen kuin sain omia lapsia. Silloin minulla oli antaa paljon enemmän aikaa. Toisaalta kummilapseni alkavat olla sen ikäisiä, etteivät leikit kummitädin kanssa enää samalla tavalla kiinnosta. Kun menen kylään, on hyvä, jos esiteinit edes työntävät nenänsä ulos huoneistaan sanoakseen "moi".
On mahtavaa huomata, että kummivalintamme on osunut oikeaan. Esimerkiksi tuolla kyseisellä laivareissulla meillä oli mukana kaksi aikuista, jotka eivät pelänneet ottaa syliin itkevääkään lasta. He yhtäaikaa tarjosivat meille sitä paljon kaivattua aikuista seuraa, mutta olivat myös aidosti kiinnostuneita siitä mitä lapsillamme oli sanottavana tai näytettävänä. Se on mielestäni loistavan kummin merkki.