Muistan, kun pääsin lapsena laivalle ensimmäisen kerran. Olin päiväkoti-ikäinen. Mukana oli muistaakseni äitini, mummuni ja ukkini, ja näin jälkikäteen hieman ihmetyttää missä veljeni mahtoivat olla. Matkustimme Tukholmaan tapaamaan ukkini siskoa ja hänen perhettään. Tämä isotätini oli lähetetty sotalapsena Ruotsiin ja olisikohan kyseinen 90-luvun alkuun sijoittunut reissu ollut ainakin ensimmäisiä, jolloin häntä mentiin sinne tapaamaan. Reissusta on jäänyt mieleen paljon ikimuistoisia yksityiskohtia, vaikka muuten aika on haalistanut muistoja: Laivan viihderavintolassa soi illalla Macarena ja minä sain lasten drinkin, jota koristi sellainen pimeässä hohtava ranneke ja kimalteleva puutikun päässä oleva "huiska". Leikkipaikalla oli pallomeri ja kiva kaveri, jonka kanssa myös jammailimme illalla sitä Macarenaa. Maissa kävimme ostoksilla Åhlénsilla ja kävin tahtojen taistoa leluhyllyn edessä, sillä matkamuistoksi sain ostaa joko Barbien tai Barbien vaatesetin. En molempia. Järkevänä tyttönä valitsin vaatesetin, sillä kotona nukkeja oli ennestään jo monta. Mutta kun esittelin niitä isotätini luona uudelle pari vuotta vanhemmalle pikkuserkulleni, hän ihmetteli, miksei minulla ollut Barbie-nukkea, jolle olisin voinut vaatteet pukea. Hän puhui ruotsia ja minä suomea. Ihan hyvin tulimme toimeen ja saimme leikin aikaiseksi, vaikka yhteistä kieltä ei ollut. Mutta sellaisia lapset ovat. Ruokapöydässä kiitin isotätiäni maittavasta ateriasta ruotsiksi sanomalla "danke schön". Aikuiset nauroivat, enkä minä ihan ymmärtänyt miksi. Isotätini vastasi "bitte". Laivareissu oli jännittävä kokemus. Oli kutkuttava ajatus, että seilasimme keskellä aavaa merta, eikä ympärillä todella ollut muuta kuin vettä. Minun lempipaikkani olikin ehdottomasti laivan ulkokansi.

Tukholman reissu on ollut perheenä lähes jokavuotinen perinne. Vain viime keväänä jäi laivareissu tekemättä kiireisen kouluaikataluni takia. Silloin Papu oli noin kolmen ja puolen kuukauden ikäinen ja Pihvi vähän vaille kaksivuotias. Koska risteileminen ei todellakaan ole halpaa hupia, pyrin aina kyttäämään parhaat hyttitarjoukset ja niin teimme tälläkin kertaa. Pyysimme mukaamme myös Papun kummitädin perheineen, sillä ajattelimme risteilyn olevan siten vielä hauskempi. Ja olihan se! Kävimme ystäväni kanssa katsomassa laivan shown toisena iltana, ja toisena iltana olikin isien vuoro hieman irroitella. Lapsetkin toimivat hienosti keskenään ja meidän hieman vanhemmat lapset jaksoivat hyvin hoitaa ja viihdyttää myös kummiperheen lasta. He myös tuntuivat saavan enemmän irti risteilystä itsekin, mikä nyt ei niin yllätä varsinkaan Papun kohdalla.

Laivalle lähteminen oli odotettu juttu. Teimme virheen ja kerroimme reissusta pari viikkoa ennen lähtöä, ja sen jälkeen "koska lähdetään sinne laivalle" oli lähes jokailtainen kysymys. Taaperoille aikamääreet ovat toden totta hieman hämärän peitossa. Jouduimme myös jännittämään pääseekö koko perhe mukaan reissuun, sillä Pullan isyyden tunnustupaperit loikoilivat yli kaksi viikkoa kuukauden määräajan jälkeen jossain kotikaupunkimme lastenvalvojan ja Porin maistraatin välillä, ja laivayhtiö vaati nimellisen virkaotteen vauvalle, jolla ei ollut vielä kelakorttia. Nimeähän ei voinut rekisteröidä ennen isyyden vahvistamista, sillä olemme avoliitossa ja lapsilla on Jarkon sukunimi. Lopulta ahdistelin virastoja sähköpostitse muutamaa päivää ennen lähtöä ja saimmekin hakea paperin Helsingin maistraatista vuorokausi ennen laivan lähtöä. Tiukille meni, eikä kukaan edes lopulta halunnut nähdä lappua.

Laiva lähti viideltä, joten ensimmäinen ilta meni hyvin nopeasti. Ensimmäisenä suuntasimme buffettiin syömään. Buffa oli runsas, mutta harmikseni laivaolosuhteissa on ilmeisesti mahdotonta valmistaa ruokaa ilman maitoa, munaa, soijaa ja viljoja. Pulla voi illan hieman huonosti, joten en juurikaan ehtinyt perehtyä ravintolan antimiin. Ruokalautaselleni eksyi siis ainoastaan kurkkua, hedelmäsalaattia ja puhdasta lihaa. Suurin pettymys oli jälkiruokapöytä, josta sain ruoka-ainerajoitteineni syödä mitäs muutakaan kuin lisää hedelmäsalaattia. Täytyy myös todeta, että minun ruokavaliollani buffet oli aika arvokas. "Onneksi" tuorein lista, jossa ruokavalion ulkopuolelle on rajattu aika moni hedelmä, saatiin vasta tämän reissun jälkeen. Ruokailun jälkeen suuntasimme Taxfreen kautta lasten discoon. Se oli lapsista huippu juttu, joskin energiaa riitti vielä senkin jälkeen hytissä riekkumiseen. Ikkunalaudalla istuminen ja merimaisemien ihailu tuntui olevan myös jälkikasvuni lempijuttuja. Minä kävin noin parin tunnin ajan istumassa laivan viihderavintolassa katsomassa illan shown yhdessä Papun kummitädin kanssa. Kun palasin, oli Papu kuulemma vasta nukahtanut.



Illan riekkuminen kostautui, nimittäin kun aamuapalan jälkeen suuntasime Tukholmaan, nukahti Papu rattaisiin lähes välittömästi ja nukkuikin lähes koko maissaoloajan. Pulla kulki liinassa ja Pihvi jaksoi tarpoa jalkapatikalla, välillä ystäväperheen lapsen rattaissa leväten. Meitä onnisti, sillä päivä oli aurinkoinen ja todella lämmin. Minulla oli ainoastaan yksi pakollinen Tukholma-tärppi, ja se oli Swedish Hasbeensin liike Vanhassa kaupungissa. Se olikin ensimmäinen paikka johon T-Centralenilta suunnistimme. Onnistuin muuten ostamaan edestakaiset metroliput ruotsiksi ja muistin kyllä riemuita asiasta matkakumppaneilleni.




Puukenkävalikoimaan oli tutustuttu netissä etukäteen, joten tiesin mitä suurin piirtein olin hakemassa. Hääkengät osuivatkin silmään heti kun astuimme liikkeestä sisään. Ja mikä parasta, hyllyllä ollut pari olikin juuri minun kokoani ja istui kuin jalkaani tehdyt. Papun kummitäti, joka myös on yksi kaasoistani, sai tehtäväkseen sovittaa kengät jalkaani, sillä Pulla nukkui makoisaa unta kantoliinassa. Käynti Swedish Hasbeensissä oli hyvin nopea, ja siitä jatkoimme matkaa Vanhaan kaupunkiin. Meillä ei oikeastaan ollut reissulla päämäärää, kunhan vain katselimme Tukholmaa. Kävimme kuninkaanlinnalla ja katsoimme osan vahdinvaihtoa. Lapset ostivat saippuakuplakoneet ja hiekkaleluja, isät hoitivat shoppailunsa Åhlénsilla. Papun kummitädille esittelin Lagerhausin, joka ei edelleenkään Jarkon harmiksi myy olutta. Tunnit Tukholmassa kuluivat nopeasti. En mitenkään ymmärrä miten kolme vuotta sitten ehdimme Vanhan kaupungin lisäksi Skansenille.




Laivaan palattuamme menimme syömään. Pulla voi paremmin ja ehdinkin käydä buffetin tarjontaa paremmin läpi. Lihan ja hedelmäsalaatin lisäksi sain muun muassa riisikakkuja, jotain jonka nimi oli makkarasalaatti, mutta joka näytti mielestäni enemmän lehtipersiljassa ja tomaattikastikkeessa pyöritellyltä makkaralta, mansikoita sekä paria eri kalaa. Katkarapuja olisin myös syönyt mielellään, mutta Pulla sylissä niiden kuoriminen olisi ollut aika haastavaa. Sen jälkeen vuorossa oli laivan leikkipaikka, lasten disco ja lopuksi taas omien namivarastojen täydennys tuliaisten osto Taxfreestä. Leikkipaikalla Pihvi löysi kaverin vähän vanhemmasta lapsesta. En ole varma oliko heilläkään yhteistä kieltä, mutta touhua katsellessa mieltäni lämmitti, että kaverukset olivat löytäneet toisensa. Vähän jopa harmitti keskeyttää leikit lasten discon takia. Hytissä lapset nukahtivat nopeasti ja isät lähtivät hetkeksi aikaa istumaan iltaa.


Kotiinlähtö sujui yllättävän kivuttomasti. Ajattelin, että koska lapsilla oli ollut laivareissulla mukavaa, voisi sieltä pois suostuttelu olla hankalaa. Sen sijaan laivasta poistuttiin iloisin mielin Harri Hyljettä muistellen. Ja sitä, että buffetissa sai syödä kaksi jäätelöä. Aikuisten kesken hieman väläyteltiin, että josko seuraava reissu olisikin sitten ihan vain aikuisten kesken, mutta mitä enemmän asiaa ajattelen, niin enpä tiedä. Olisi ikävää viedä lapsilta pois jotain näin mielekästä ihan vaan oman huvin vuoksi.