Kirjoitin Lapsimessupostausten yhteydessä siitä, miten esikoisen vanha potkupyörä oli jäänyt auttamatta pieneksi ja miten messuilta piti ostaa uusi ja isompi. Suunnitelma tyssäsi siihen, kun löysimme ainoastaan yhden Pukyja myyvän näytteilleasettajan, ja heiltäkin XL-kokoiset Pukyt olivat loppuneet jo ennen puoltapäivää perjantaina. Eikä heillä joka tapauksessa olisi ollut vihreää pyörää valikoimassa. Se olikin ainoa kriteeri, jonka lapsi itse pyörälleen antoi. Kolmevuotias nieli pettymyksen yllättävän hyvin kertoessamme, ettemme saisi pyörää tällä kertaa matkaan. Sen sijaan saimme mukaamme alekoodin, jolla pyörän olisi saanut ostaa vielä seuraavallakin viikolla messutarjoushintaan, mutta itse pyörä olisi toimitettu vasta aikaisintaan tällä viikolla. 
Pyhänä tarkoituksenamme oli mennä seuraavalla viikolla tilaamaan pyörä kyseisestä paikasta, vaikka minua harmitti älyttömästi kolmen viikon toimitusaika. Mietin kaikkia niitä kivoja pyöräilymahdollisuuksia, jotka ehtisivät mennä ohi. Ja toisaalta minua myös harmitti, että olin luvannut pyörän enkä pystynyt alkuperäistä lupaustani pitämään. Maanantaiaamuna aloin googletella muita potkupyörien myyjiä ja aika pian huomasin, että yhtä tyhjät varastot näytti olevan kaikilla muillakin lähialueen Puky-myyjillä, eikä pyörää pääsisi heti noutamaan mistään. Lopulta nettihakuni osui kuitenkin verkkokauppaan nimeltään Pikkufillari.fi, jossa vihreää XL-kokoista Pukya näytti olevan varastossa. Kaksi kertaa enemmän innostuin, kun tajusin heidän varastonsa sijaitsevan kotikaupungin toisella laidalla.

Syy miksi kirjoitan Pikkufillarista, on saamamme asiakaspalvelu. Olin sähköpostitse yhteydessä varmistaakseni oliko Pukyja todellakin varastossa ja olisiko sellainen mahdollista tulla noutamaan samana iltana varastolta. Hyvin pian sain vastauksen, että vihreitä oli vielä yksi, ja jos sen ehtisin tilaamaan, niin nouto kyllä sopisi. Klikkailin Pukyn koriin ja mietin Pihvin ilmettä, kun hän illalla kuulisi mitä lähtisimme hakemaan. Hetken kuluttua sähköpostiini kuitenkin kilahti toinen viesti, jossa ystävällinen myyjä kertoi olevansa tulossa muutaman tunnin päästä asioille meidän suunnille ja hän voisi tuoda pyörän meille kotiin, niin säästyisimme hakuvaivalta. Riemusta kiljuen tartuin tarjoukseen ja niin saimme Pukyn samana päivänä ja sattumalta myös kotiin toimitettuna.
Pukyja guuggeloidessani tein muuten huomion, että Pikkufillain hinnat ovat varsin kilpailukykyiset muihin myyjiin verrattuna. Se ei ihan päihittänyt saamaamme messutarjousta, mutta sen muutaman euron enemmän maksoi kyllä mielellään jo pelkästään siitä, että saimme potkupyörän samoin tein. Mahtava lisäbonus oli tietenkin saamamme asiakaspalvelu: Nopeat vastaukset ja lopulta myös kotiin toimitus. Tiedän, että matkassa oli tuuria, mutta meille siitä huolimatta jäi todella hyvä mieli potkupyöräkaupoista. Pikkufillari hoiti homman kotiin ja voin heitä lämpimästi suositella. Eikä tämä muuten ole edes maksettu mainos.
Meno potkupyörällä alkaa olla jo aika hurjaa. Huomasin, että moni Pihvin kavereista on opetellut tai opettelee parhaillaan polkemaan oikealla pyörällä. Meillä potkupyörä oli kuitenkin vielä ilmeinen valinta. Potkupyöräily on alkanut sujua kunnolla vasta viime keväänä ja lapsella itsellään on siihen kova innostus. Hän jaksaa potkutella pitkiäkin matkoja ja haluaa kulkea sillä kaikkialle. M-koon Puky on kaiken lisäksi aika pieni tavalliseen polkupyörään nähden ja siksi uskon, että kun tällä isolla Pukylla tämä kesä potkutellaan menemään, sujuu polkupyörään siirtyminen kuin tanssi ensi kesänä. Tällä hetkellä meidän resurssimme polkupyörällä ajamisen opettamiseen olisivat aika rajatut, eikä pienemmällä Pukylla potkuttelu enää missään nimessä tulisi 106 senttiselle tyypillemme kysymykseen. Kaiken kaikkiaan on ihana huomata miten innoissaan hän uudesta pyörästään on. Kun Pihvi päiväkotipäivän jälkeen löysi uuden Pukynsa olohuonesta kasattuna, ei hän oikein tiennyt miten päin olisi. Siinä vuorotellen itkettiin ja naurettiin, eikä päivällisestäkään meinannut tulla mitään, sillä potkuttelemaan olisi pitänyt päästä heti. Sama kaava on jatkunut sittemmin joka päivä.
Pikkufillarin lisäksi suosittelen potkupyörää jokaisen lapsen ensipyöräksi. Tasapainon saavuttaminen potkupyörällä on suhteellisen helppoa ja homman juju löytyy nopeasti. Omakohtaista kokemusta ei polkupyörään siirtymisestä vielä ole, mutta kuulemani mukaan kokemukset ovat positiivisia niissä perheissä, joissa potkupyörä on hankittu ensipyöräksi. Ja ainakin Pukyt ovat sen verran säädeltävissä, että ihan jokaista kokoa ei mielestäni tarvitse olla metsästämässä. Meilläkin pärjättiin loppukesä vielä M-koon versiolla satulaa ja ohjaustankoa maksimiin nostamalla. Pukyt kestävät ahkeraakin käyttöä, minkä lisäksi niillä on ihan mahtava jälleenmyyntiarvo. Tosin meillä Papu perii isoveikkansa vanhan pyörän ja pääsee harjoittelemaan vähintään yhtä taitavaksi potkuttelijaksi.