Nyt on mutsi tätä myöten täynnä. Kuppi on mennyt nurin ja pinna katkennut. Tatti on otsassa ja pöytäkin kumossa. Olen vakaasti päättänyt, etten käytä Suomen Postin palveluita enää ikinä!

Minun ja Postin vihasuhde menee "way back". Ensimmäisen kerran muistan Postin koetelleen ohimosuoneni seinämien paksuutta noin kymmenen vuotta sitten. Tilasin erään lempisarjani jonkun tuotantokauden, jonka postinjakaja väen vängällä tunki postilaatikosta. Lopputuloksena kauden pahvinen kansi meni riekaleiksi. Kun lähdin selvittämään asiaa lähipostiin, kohautti asiakaspalvelija olkiaan ja totesi lakonisesti, että eihän itse levyt olleet vaurioituneet ollenkaan. Ei pahoitteluja. Nyt olemme ilmeisesti muuttaneet johonkin mustaan aukkoon, jonne eivät Postin kirje- ja pakettipalvelut yllä. Paitsi jos ei asu täällä. Naapurin postin me kyllä saamme. Joskus jopa kahteen kertaan, kun olen sen jo kertaalleen käynyt kiikuttamassa takaisin Postin tunnuksin varusteltuun oranssiin laatikkoon.
Tullaan nyt kuitenkin ajassa hieman eteenpäin viime syksyyn, meidän putkiremonttiin ja minun harjoitteluuni toisella paikkakunnalla. Olimme siirtäneet postimme muualle remontin ajaksi, minä ja lapset yhteen osoitteeseen ja mies toiseen. Tämän kuusiviikkoisen aikana postimme onnistui menemään aika hyvin ristiin: Minä sain miehen kirjeitä ja mies lasten postia. Postit toki saatiin itse ohjattua oikeisiin käsiin, mutta kun lapselle puolitoista kuukautta aiemmin lähetetty astmapoliaika saapui perille vasta muutama päivä postin ohjauksen päätyttyä ja samana iltana, kun aika olisi ollut, otti lievästi sanottuna päähän. Palvelu oli maksullinen, eikä selvästikään toiminut niin kuin oli tarkoitus. Olin yhteydessä asiakaspalveluun, mutta eipä asialle oikein jälkikäteen voitu mitään tehdä. Enkä saanut pahoitteluja.

Syksyn ja talven aikana Papun kummitäti on yrittänyt olla yhteydessä kummilapseensa Raumalta käsin. Helpoiten se on onnistunut lähettämällä muistamisia postitse. Tai ei oikeastaan sittenkään. Varmaan puolet lähetyksistä on hävinnyt ja esimerkiksi tarhan aloituskortti on todennäköisesti jossain Postin lajittelukeskuksen syövereissä. Tai ehkä roskissa. Joka tapauksessa meille asti se ei ole koskaan päätynyt. Tammikuussa lähetetty paketti matkasi Raumalta Vantaalle pari kuukautta, kunnes se kuin ihmeen kaupalla löysi perille.

Tässä kuluneen kevään aikana lähetimme itse hääkutsuja. Postin onneksi täytyy sanoa, että lähetimme ne nimenomaan tässä välissä, emmekä paria viikkoa myöhemmin, nimittäin olisi jäänyt lähettämättä. Kuoria laatikkoon työntäessäni vitsailin, että kuinkakohan monta kutsua mahtaa Postin käsissä löytää perille. Olin parin vuoden hääjärjestelyiden aikana lukenut tarinan jos toisenkin kadonneista kutsuista. Vastausaikaa kutsuun on vielä pari viikkoa, joten maltan toistaiseksi mieleni. Alun alkaen olin päättänyt, etten kysele kutsujen perään. Mutta viimeaikaisten tapahtumien varjossa lienee pakko.

Pullan ristiäisiä varten tilasin ranskalaisesta verkkokaupasta itselleni kauniin pellavasekoitehameen ja pitsitopin. Ristiäisiin oli vain reilu viikko aikaa ja pohdin pitkään tuotteiden toimitustapaa. Päädyin kuitenkin siihen, että vaihtoehtona olevan kuriirifirman postimaksut olivat liian suolaiset ja valitsin tavallisen postin silläkin uhalla, ettei paketti ehtisi ilmoitettujen toimitusaikojen puitteissa perille. Positiivinen yllätys olikin, kun paketti lähti Ranskasta seuraavana päivänä ja saapui seurantatunnuksen mukaan Suomeen kaksi päivää sen jälkeen. Pari päivää kyttäsin postin tuloa ja odotin pakettia tai edes pakettikorttia, mutta mitään ei kuulunut. Kun tarkistin paketin kulkua uudelleen, selvisi, että pakettini oli muutaman kilometrin päässä lentokentällä matkalla takaisin Ranskaan.

Lähdin selvittämään asiaa, sillä eihän paketin pitäisi näin nopeasti palautua lähettäjälleen. Se oli ollut Suomessa vasta muutaman päivän ajan, ja välissä oli vielä pyhä. Juttelin Postin asiakaspalvelijan kanssa chatissa ja hän kertoi, että osoitetiedoista puuttui "katunumero ja talonnumero". Samalla sähköpostittelin niin Ranskan postiin kuin verkkokauppaankin, ja päädyimme lopputulokseen, että osoitetiedot olivat olleet täydelliset. Kerroin saamani tiedot eteenpäin Postille ja ehdotin, että ehkäpä heillä itsellään olisi käynyt tässä moka. Ei ollut, ja minun tulisi olla yhteydessä lähettäjään. Kerroin uudestaan, että asiaa on jo yritetty ratkoa lähettäjän kanssa ja että osoitetiedot ovat olleet oikein. Itseasiassa kerroin sen ainakin viidesti käydyn keskustelun aikana. Asia ei edennyt, sillä asiakaspalvelija oli varma, että osoitetiedoissa oli jotain väärin. Tosin sen hän myönsi, ettei tiennyt mitä paketin päällä todellisuudessa luki. Virheen mahdollisuutta ei kuitenkaan ollut eikä asialle voitu enää tehdä mitään. Ja mikä tärkeintä -  asiaa ei pahoiteltu.

Ranskan posti ja varsinkin verkkokauppa sen sijaan hoitivat asian mallikkaasti. Siis ranskalaiset - euroopan... ei, maailman... ei, galaksin... ei, vaan maailmankaikkeuden tympeimmän ja tylyimmän kansan maineessa olevat pyysivät ensimmäisenä anteeksi. He pahoittelivat sitä, ettei paketti ollut tullut perille. Että se oli nyt palaamassa takaisin Ranskaan. Ja että minulle aiheutui tästä kaikesta nyt ylimääräistä vaivaa. He pahoittelivat asiaa, joka ei millään tavalla ollut heidän käsissään. Toki esimerkiksi Ranskan posti teki tämän ranskalaisille hyvin tyypilliseen tapaan ranskaksi, vaikka oma yhteydenottoni oli englanniksi ja pahoitteluiden kääntäminen jäi Googlen varaan, mutta se tehtiin. Ja minulle jäi asiakkaana sellainen tunne, että joku muu minun lisäkseni oli halukas selvittämään asiaa.

Asian selvittelyssä meni pari päivää ja avauduinkin asiasta myös Postin Facebook-sivuilla. Minulle oli Postin nettipalveluihin kirjautumisen jälkeen selvinnyt, että paketti, jossa piti olla puutteelliset osoitetiedot, oli kuitenkin onnistuttu kirjaamaan minun henkilökohtaisille tiedoilleni. Ihmettelin miten pakettia ei muka voitu toimittaa perille, jos se kerran oltiin Postin toimesta osattu osoittaa minulle. Sain ensimmäiset pahoittelut, mutta en edelleenkään selvitystä asiaan.

Olin tilannut verkkokaupasta myös toisen paketin, ja lähettäjän kehotuksesta olin uudelleen yhteydessä Postin asiakaspalveluun alkuperäisen ja tämän toisen, jo kertaalleen uudelleenlähetetyn paketin toimituksen varmistamiseksi. Vetelin henkeä ennen ensimmäisen chat-viestini lähettämistä ja yritin jo hieman vitsailla, että meikämandoliinin paketit taitaa olla Postin asiakaspalvelijoiden aamukahvihetken kulunein puheenaihe. Sitten avasin asiaani ja kysyin, että voisinko tehdä mitään pakettien toimittamisen varmistamiseksi. Ei voinut. Piste. Lähettäjä voisi tehdä reklamaation Ranskan postin kautta ja vasta sitten voisi Suomen posti selvittää asiaa. Verkkokauppa muuten lupasi tehdä tämän, ja toivottavasti tekeekin. Kun vielä kertaalleen olin Postiin yhteydessä Facebookin kautta, selvitti taas uusi asiakaspalvelija minulle, että itseasiassa asialle voitaisiin tehdä jotain sitten, kun paketit olisivat saapuneet Suomeen. Kyse oli siis ilmeisesti asiakaspalvelija tahtotilasta.

Kumpikin paketti saapui lopulta. Ristiäisvaatteeni noin kaksi viikkoa sen jälkeen, kun ne ensimmäistä kertaa olivat Suomessa ja noin viikko sen jälkeen, kun niitä olisi alunperin tarvittu. Minulla onkin kaksi vaatekappaletta, jotka ovat nähneet enemmän maailmaa kuin minä itse - siis kiitos Posti. Asia jäi minun osaltani siihen, mutta siinä hetkessä päätin, etten käyttäisi Postin palveluita enää ikinä mihinkään. Samalla Papun kummitäti oli taas lähettämässä pakettia. Pyysin, että hän käyttäisi jotain toista toimittajaa. Paketti tulikin perille R-kioskin voimin.

Pari viikkoa sitten bongasin Stadiumilta ohittamattoman tarjouksen. Terveisiä muuten Kaaren Stadiumiin: Teillä ainakin puhelinasiakaspalvelu oli kultaa! Jalkani on kasvanut (raskaus), ja olin vailla uusia nappiksia. Joukkuekaverin vinkistä löysin Copa Mundialit puoleen hintaan, ja kun lähialueiden liikkeissä varastosaldot näyttivät nollaa, piti ne tilata netistä. Paketti lähti matkaa ja näytti Postnordin seurannan mukaan saapuneen oikein mallikkaasti Turkuun. Mutta sieltä ne eivät liikkuneet mihinkään yli viikkoon. Edelliset pakettisekoilut kirkkaana mielessä lähdin soittelemaan Postnordin asiakaspalveluun. Paketin sijaintia selviteltiin ja lopulta pyydettiin olemaan yhteydessä paikalliseen postipaveluun. "Itella has it", kertoi ystävällinen ruotsalaistyyppi puhelimessa. Arvaatte varmaan, että sydän jätti muutaman lyönnin välistä ja pieni määrä oksennusta nousi suuhun. Ei kai taas?

Muutaman syvän hengenvedon jälkeen tajusin, ettei Posti toimita paketteja siihen pisteeseen, jonne olen pakettini noudon määrittänyt. Ehkä Postnord oli väärässä? Postin sijaan olin yhteydessä Matkahuoltoon, jossa asiaa selviteltiin ja minut osattiin ohjata soittamaan oikeaan paikkaan, siis Turkuun, jossa paketti viimeisimpien tietojen mukaan olisi ollut. Avauduin ongelmastani reippaan kuuloiselle turkulaisasiakaspalvelijalle ja hän otti huoleni vastaan ja selvitettäväkseen. Kiitos vaan Niki! Pakettini ei ole siellä, eikä ilmeisesti päätynyt Matkahuollon käsiin vielä ollenkaan, mutta kannaltani tilanteesta tekee erilaisen muutamakin asia. Ensinnäkin paketin katoamista pahoiteltiin. Toiseksi minut ohjattiin välittömästi olemaan yhteydessä oikeaan osoitteeseen. Kolmanneksi asia otettiin selvitykseen. Minun ei tarvitse olla yhteydessä lähettäjään tai kehenkään muuhunkaan asiasta ulkopuoliseen tahoon, vaan tämä puheluuni vastannut henkilö selvittää minun puolestani paketin kohtaloa ja soittaa minulle tänään. Siis voin vain levätä laakereillani ja hieman harmitella, että nappikset eivät todennäköisesti ehdi ylihuomiseen turnaukseen, mutta juuri nyt asiaa selvittää se taho, jolle on maksettu paketin toimittamisesta. Ja näin sen kuuluisi ollakin. En tällä hetkellä yhtään ihmettelisi, jos Posti olisikin tavalla tai toisella sekaantunut paketin kohtaloon. Foliohattua päähän, mutta ehkä paketti onkin kaapattu. Ihan vain minun kiusakseni. Tätä nauroin Matkahuollollekin.

On aika ikävää, että samalla kun Posti nostaa hintojaan, huononee asiakaspalvelun laatu. Kirjeet ja paketit eivät löydä perille, eikä toisaalta vastuuta oteta mistään. "Anteeksi" on loppujen lopuksi aika pieni sana, jos sillä voidaan loiventaa asiakkaan mielipahaa. Minulla on ollut huonoa onnea Postin kanssa jo aiemmin, ja viimeisen vuoden sisällä sitä on ollut liian paljon. Tämä Ranskasta tullut paketti oli ikään kuin viimeinen niitti. Minulle jäi sellainen olo, että tilanteessa keskitytään syyttelemään muita eikä toisaalta koeta tarvetta auttaa minua saamaan minulle osoitettua pakettia. Kaikenlaista voi sattua, mutta tämä viimeisin nappiskeissi osoitti sen, että asiat voidaan hoitaa niin monella tapaa. Asteikolla yhdestä kymmeneen minua ärsyttää tämän viimeisimmän paketin katoaminen ehkä alle ykkösen verran, kun taas Postin kanssa asioidessa kymmenen oli numerona liian pieni. Ja se johtuu tasan siitä, miten asia on Matkahuollossa otettu vastaan.

Jos asia olisi minusta kiinni, katkaisisin kaikki asiakassuhteet Postiin välittömästi. Ikävä kyllä kirjelähetykset eivät kulje muulla tapaa, ja joskus kuoria tipahtaa minunkin nimelläni. Jos ei muuta, niin ainakin laskuja. On kuitenkin aivan sata varma, että ehdoin tahdoin en enää Postin palveluita käytä. En ikinä. En hoida kirppiskauppaa tai verkkokauppaostoksiani, enkä lähetä kirjeitä tai kortteja. En ole vielä aivan varma miten syksyn mittaan saamme häiden kiitoskortit toimitettua, mutta siitä olen varma, että ennemmin ajelen autolla ympäri Suomea ja toimitan ne henkilökohtaisesti, kuin että tiputtaisin ne oranssiin Postin tunnuksin varusteltuun laatikkoon ja toivoisin parasta.