Meidän neljävuotias on kysellyt siskonsa helmikuisista syntymäpäiväjuhlista lähtien, että koska hänen syntymäpäivänsä oikein ovat. Ajankulun hahmottaminen on vielä ollut hieman hankalaa, joten kun ensin kerroin niiden olevan heinäkuussa, tarkistettiin minulta joka aamu, ettei heinäkuu olisi jo vahingossa vaihtunut. Kesä oli ajankohtana helpoin hahmotettava, sillä muistelimme samalla yhdessä edellistä kesää: Kun sai ajaa potkupyörällä ja pukeutua shortseihin. Ikävä kyllä vuoden ensimmäiset helteet yllättivät niin ajoissa, ettei sekään antanut kuin muutaman kuukauden "armonaikaa" syntymäpäiväkyselyiden perään, varsinkin kun päiväkotikavereiden synttärit olivat kaikki kevään mittaan aika lähekkäin toisiaan.

Ette usko lapsen riemua, kun syntymäpäivä edeltävänä iltana kerroimme, että huomenna se kauan odotettu juhla sitten olisi. En ole koskaan nähnyt ripeämpää toimintaa nukkumaan mennessä. En oikeastaan edes ymmärrä miten hän saattoi nukahtaa niin pian. Itse ainakin muistan lapsena jännittäneeni niin paljon, ettei uni meinannut tulla.

Aamulla nukuimme mukavan pitkään ja aloitimme päivän sillä, että sankari sai päättää aamun ohjelman. Tämä tarkoitti sitä, että aamupalan jälkeen sai katsoa elokuvaa telkkarista ja oleskella sohvalla yökkäreissä. Minä taas leivoin ja Jarkko imuroi, sillä illalla oli tulossa puolet Pihvin synttärivieraista. Päivän ensimmäinen lahja saapui kuin saapuikin ajoissa, ja minä loikin puoliltapäivin tien toiselle puolelle kauppaan hakemaan juuri tullutta pakettia. Olin pitkään metsästänyt Pihville jalkapalloasua, ja lopulta sellainen löytyi oikeassa koossa Zalandolta. Kaiken lisäksi se oli vihreä (tärkeää Pihville), kuului Saksan jalkapallomaajoukkueelle (tärkeää äidille) ja oli alennuksessa (tärkeää isälle, ymmärtäjät ymmärtää). Sen Pihvi halusi vaihtaa päälleen, kuten alkuperäinen tarkoitukseni olikin.
Näiden arkisynttärijuhlien tarkoitus oli vain huomioida lapselle tärkeä päivä ja mennä osittain sieltä aidan matalemmasta päästä. Ajatuksena kun kuitenkin on järjestää toiset juhlat noin kuukauden päästä. Moni asia oli hankittu puolivalmiina ja kahvipöydän tarjoilu oli aika simppeli, mutta päätin totuttuun tapaan haukata liian ison palan. Päivän haasteeksi olin ottanut puolipallon muotoisen jalkapallokakun sokerimassakoristeilla. Jalkapallokakku oli yksi Pihvin omista toiveista, tosin toivekuvien mukaista monikerroksista futisspektaakkelia en edes lähtenyt yrittämään. Leipominen ei koskaan ole ollut vahvinta osaamisaluettani ja sokerimassaa olen kokeillut vain kerran, joten lähtökohdat eivät olleet kovin hyvät. Yhtä äidin hermoromahdusta ja muun perheen pihalle häätöä myöhemmin kaikki oli valmista ovikellon soidessa iltapäivällä kolmannen vieraan kohdalla. Kuin ihmeen kaupalla.

Jalkapalloteema näkyi kakun lisäksi jonkin verran myös koristeissa. Katosta roikkui jalkapalloserpentiiniä ja servetit olivat vihreitä. Pöytään oli heitetty vihreä liina ikään kuin nurmeksi. Myös moni vieras oli huomionut synttäreiden jalkapalloteeman pukeutumalla fani- tai pelipaitoihin, mikä mielestäni oli todella hauska juttu. Synttärisankari itse oli mielissään kakusta, ja mikä uskomattominta, hän myös söi sitä. Hän ei varsinaisesti ole mikään kakkujen ylin ystävä, mutta suklaalla, vadelmilla ja banaanilla täytetty herkku kelpasi myös hänelle. Popparit ja keksit maistuivat erityisesti lapsivieraille, ja pieneksi suolaiseksi lisäksi oli varattu coctailpiirakoita ja munavoita. Jalkapalloteeman mukaisesti syntymäpäivillä tarjottiin jalkapalloboolia. Todellisuudessa se oli päärynänmakuista Mehukattia. Mutta väri sopi mainiosti teemaan!
Lahjaksi neljävuotias sai useamman 50-60 palan palapelin, jalkapallon, Legoja, kirjoja ja jonkun Ryhmä Hau -aiheisen lentohärvelin, johon en ole sen tarkemmin ehtinyt tutustua, sillä se on ollut kovassa käytössä paketin avaamisesta asti. Tai no jos totta puhutaan, niin pakettia ei tarvinnut edes kunnolla avata, vaan se kelpasi leikkeihin pahveineen päivineen. Lisäksi vähän isompana kimppalahjana lastenhuoneeseen hankittiin puolapuut ja voimistelurenkaat. Ne odottavat vielä toistaiseksi asentamista. Vatupassi on kyllä jo hankittu.

Nämä synttärit piti pitää pienimuotoisina, mutta illalla tajusimme, että noin puolet meillä normaalistikin käyvistä vieraista oli kutsuttu näille "arkisynttäreille". Kahdet synttärit eivät kuulu meillä normaaleihin toimintatapoihin, mutta lähestyvien häiden takia ajattelimme, ettemme nyt ala järjestämään mitään muuta sen suurempaa. Toisaalta itsekin elokuussa syntyneenä tiedän, että ihmisten kokoaminen samaan tilaan keskellä kesälomakautta on hankalaa. Niinpä kauempaa tulevat sukulaiset ja päiväkotikaverit kutsutaan maistelemaan jalkapallokakku numero kakkosta myöhemmin elo-syyskuussa. Ehkä selviän niistä ilman itkupotkuraivareita?