Minä olen ihminen, jolla on ihan hirveästi mielipiteitä. Olen joissakin asioissa todella ehdoton ja kärkäs. Ne ovat ominaisuuksia, joita olen pyrkinyt tietoisesti hillitsemään. Muun muassa siksi, että kärkkäänä asioita tulee sanottua vähän vähemmän harkitulla tavalla, ja sitä tulee silloin helposti myös väärinymmärretyksi. Osittain myös siksi, että en jaksa väitellä. Minulle on ihan sama mitä joku ajattelee minun mielipiteistäni. Ja toisaalta minulle on myös ihan sama mitä kukaan muu ajattelee. Sitten on taas niitä kertoja, kun ei vaan voi antaa olla. Ja sananvapauden taakse piiloutuminen on yksi tällainen.

Luin noin viikko sitten blogikirjoituksen, jossa Pride ja pridehenki sai ylleen trendileiman. En nyt koe tarvetta linkata tai jakaa sitä tekstiä sen enempää. Se oli mielestäni hölmö ja ajattelematon, ja toisaalta me kaikki varmasti tiedämme mistä tekstistä tässä on kyse. Helsingin Prideilla juhli tänä vuonna poliisin mukaan yli 100 000 ilmeisen trendikästä henkilöä. Minä en juhlinut. En siksi, ettenkö olisi, tai siis ilmeisesti haluaisi olla trendikäs, vaan koin sen oman kollektiivini kanssa hieman haastavaksi. Minä, neljävuotiaani, kaksivuotiaani ja kolmikuiseni elimme hengessä mukana kotisohvalta käsin. Minä tuin sitä niin kutsuttua homosaatiota lisäksi myös luotaantyöntävästi vaihtamalla Facebookin profiilikuvaani sateenkaarikehykset. Edellä mainittu blogiteksti herätti närää, mikä mielestäni on ymmärrettävää, ja pian kirjoittaja sitten jo peruikin puheitaan ainakin kahteen otteeseen: Kyseessä ei oikeasti ollut hänen oma epäsuosittu mielipiteensä, vaan sananvapauteen liittyvä ihmiskoe.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen kymmenes artikla määrittää sananvapautta näin:
"Jokaisella on sananvapaus. Tämä oikeus sisältää vapauden pitää mielipiteitä sekä vastaanottaa ja levittää tietoja ja ajatuksia - -"
Samaisessa artiklassa kuitenkin määrätään, että sananvapauteen liittyy niin velvollisuus kuin vastuukin ja että sitä voidaan rajoittaa esimerkiksi rikollisuuden estämiseksi tai vaikkapa jonkun oikeuksien vuoksi. Moni sananvapauden takaa internetissä itsestään älämölöä pitävä tuntuu muistavan vain tuon lainatun osan. Ja sitten on niitä, jotka eivät tunnu alkuunkaan ymmärtävän mitä ja miksi sananvapaus on. Tähän blogikirjoitukseen ja sananvapauteen liittyen mielestäni huomattavaa on, että meillä kaikilla on oikeus pitää mielipiteitä ja levittää niitä. Sananvapaus ei siis anna meille oikeutta päästää suustamme mitä vain. Me olemme vastuussa siitä mitä sanomme ja mitä kirjoitamme. Me itse. Vastuuta ei voi sysätä lukijalle tai kuulijalle, eikä mielestäni ole oikein harhauttaa ketään sananvapauden nimissä. Sananvapaus ei anna lupaa puhua sitä muunneltua totuutta, jota tämä kyseinen tekstikin sitten lopulta kirjoittajansa mukaan oli. En edes oikein käsitä, miksi kukaan haluaisi sanoa sananvapauden nimissä jotain sellaista, mitä ei ihan oikeasti tarkoita.

Kirjoittaja esitti alkuperäisessä kirjoituksessaan, että pridehuuma, profiilikuvan kehykset ja printtipaidat ovat trendejä. Väite on mielestäni epätosi. 100 000 ihmistä sekä iloiset sateenkaaret valokuvissa ja paidoissa edustavat tasa-arvoa, ja tasa-arvo jos mikä ei ole trendi. Trendit ovat ohimeneviä ilmiöitä, kun taas tasa-arvon eteen on tehty töitä aavistuksen pidempään kuin trikoota on löytynyt Tokmannin hyllyiltä.

On totta, että tietyt ja varsinkin tasa-arvoon liittyvät aiheet ovat tunnelatautuneita ja niihin on hankala kohdistaa kritiikkiä. Miksi tarvitsisikaan, jos et itse ole se henkilö, jonka oikeuksista on kyse? Alkuperäiskansat eivät tarvitse Yleisradion ajankohtaisohjelman toimittajaa tai missikisaan osallistujaa määrittämään millaisissa yhteyksissä on korrektia käyttää heille perinteisiä vaatteita tai niistä tehtyjä naamiaisasuja. Myöskään LGBT-yhteisön ei tarvitse kysyä oletetulta heteronaiselta missä yhteydessä ja miten paljon heidän tunnuksiaan on sopivaa käyttää tai miten niihin tulisi reagoida. Tämä tekee elämästä helppoa myös toimittajille, misseille ja heteronaisille, sillä ne ihmiset, joita asia aidosti koskee, asettavat rajat omaa vähemmistöään koskevaan keskusteluun.

Suvaitsevaisuus on tässä yhteiskunnassa tärkeää, mutta sekään ei tarkoita sitä, että tarvitsee suvaita mitä vain. Sortavat rakenteet ovat sellainen asia, jonka hyväksyminen ei ole suvaitsevaisuutta. Mitä tulee itse printteihin, giffeihin ja kulkueisiin, niin uskon, että se on monelle helppo tapa osoittaa tukea sekä ajaa tasa-arvoa ja suvaitsevaisuutta. Etuoikeutetussa asemassa tasa-arvon edistämisen tulisi olla jopa itsestäänselvyys. Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta sateenkaarilippua ei luotu piilossa pidettäväksi. Sitä näyttämällä ja käyttämällä levität ilosanomaa siitä, että rakkaus on meille kaikille tasa-arvoista. Ehkä siis uskaltaudun myös ensi vuonna vaihtamaan tasa-arvoa kannattavat kehykset profiilikuvaani. Ikävää, jos joku kokee, että tasa-arvon edistäminen saisi olla vain jonkun pienen piirin oma epätrendikäs juttu. Kirjoittajan todellinen mielipide jäi tämän epäonnisen ihmiskokeen tiimoilta ainakin minulle hyvin epäselväksi.

Ehkä ensi kerralla olisi syytä avata se Hesari.