* Kaikki postauksen kuvat on ottanut Mikko Pääkkönen

Hei - häistä on jo puolitoista kuukautta aikaa. Viikot ovat menneet kuin siivillä. Olisi varmaan korkea aika alkaa purkaa päivää ja siihen liittyviä fiiliksiä. Juhlien järjestelyihin liittyvien tehtävien osalta meillä kävi ihan superhyvä tuuri, sillä pääsimme juhlapaikallemme Poliisien kesäkodille jo edeltävänä iltana. Asia ei ollut itsestäänselvyys, sillä vuokrasopimukseen kuului ainoastaan lauantaipäivä ja perjantain tilanteen sai tietää vasta viikkoa aikaisemmin, jos ei siis halunnut vuokrata sitä täyteen hintaan. Ja mehän emme kyllä halunneet. Lauantaiaamua varten oli jo suunniteltu minuuttiaikataulu ja koristeluita oltiin käyty kokeilemassa juhlapaikalla etukäteen, mutta täytyy myöntää, että perjantain koristeluaika oli meidän pelastus. Ilman sitä olisi moni juttu jäänyt tekemättä. Tai en itseasiassa ole varma olisinko ennemminkin myöhästynyt vihkimisestä.

Tervetuloa kurkkaamaan meidän hääjärjestelyitä!

Häitä edeltävä aamu


Häitä edeltävänä aamu alkoi normaaleilla rutiineilla kotona. Hoidettiin lasten kanssa aamutoimet ja pistettiin kamat kasaan. Suurin osa hääkoristeista oli kannettu pakettiautoon torstai-iltana kaasoni Hannan avustuksella. Hän oli meillä yötä, mikä luonnollisesti helpotti myös perjantaina. Noin yhdentoista maissa lähdimme Hannan kanssa viemään kahta vanhempaa lasta hoitoon, kun taas Jarkko lähti pakulla kohti juhlapaikkaa, jossa ovet avautuivat meille kello kaksitoista. Meillä oli tasan yksi kellonympärys aikaa pistää tila kuosiin. Pihvi ja Papu menivät mummulaan ja jäivät sinne yöksi. Se olikin ensimmäinen oikea yökyläily, johon ei liittynyt akuuttia synnyttämisen tarvetta. Minua hieman jännitti miten lapset asian ottaisivat, mutta eivät he tainneet lopulta lähtemisestämme juuri välittää. Lasten mukana kulkenut tavara-arsenaali oli aikamoinen, sillä he tulivat lastenhoitajan kanssa mummun luo nukkumaan myös häiden jälkeen. Asettelin vaihtovaatteet, yövaatteet, juhlavaatteet ja juhlavaatteiden varavaatteet erillisiin pinkkoihin ja kasasin pari matkasänkyä valmiiksi. Heitimme lasten kanssa heipat, hyppäsimme Hannan ja Pullan kanssa autoon ja lähdimme suunnistamaan kohti Lauttasaarta. Ja täytyy sanoa, että Länsiväylän tietöiden takia se ei ollut ihan helppo juttu.

Juhlapaikan koristelu


Saavuttuamme juhlapaikalle olivat Jarkko ja toinen kaasoni Heidi jo työn touhussa. Paku oli purettu ja jäljellä oli enää muutamat pikkusälät farkkumme takakontista. Ensimmäseksi riensin tsekkaamaan juhlasalin lattian, joka paria viikkoa aiemmin oli kupruillut kuumuudesta. Se oli suht tasainen eikä ollenkaan niin vaarallisen näköinen kuin mitä pelkäsin. Kauhuskenarioni oli, että linoleumi olisi edelleen rakoillut ja se olisi illan pimetessä aiheuttanut vaaratilanteita esimerkiksi kengänkorkojen tarttuessa siihen kiinni.

Aika pian Jarkko lähti hakemaan toista bestmaniaan sekä häitä varten vuokrattuja kakkutelineitä, jotka luonnollisesti piti noutaa aivan toiselta puolelta Helsinkiä. Heidi lähti hetkeksi omille menoilleen ja jäimme Hannan ja Pullan kanssa kolmisteen. Täytyy myöntää, ettemme käyttäneet niitä muutamaa tuntia keskenämme kovin tehokkaasti, osittain siksi, että Pulla pyöri meistä jomman kumman sylissä, eikä tehtävälistalla ensimmäisenä ollut pöytien järjestely oikein onnistunut yhdeltä ihmiseltä.

Koristeluhommaan saatin puhtia, kun Jarkko, bestman, Heidi ja kolmas kaasoni Elina saapuivat paikalle, kaikki noin neljän pintaan. Jarkko otti vetovastuun Pullasta ja antoi bestmanilleen ohjeita valosarjojen kattoon kiinnittämisessä. Tämä oli muuten se suurin syy miksi halusimme käydä kokeilemassa juhlapaikan koristelua etukäteen ja se todellakin kannatti! Kun tiesimme mihin valosarjat riittäisivät ja miten ne kannattaisi laittaa, sujui katon rajassa keikkuminen suhteellisen nopeasti. Valoja kattoon laittaessa kannattaa myös varmistaa, että mukana on tarpeeksi korkeat tikkaat. Meidän juhlasalimme katto oli neljän metrin korkeudessa, eikä valoja siis olisi ollut mitään mahdollisuutta laittaa, jos ei paikan päällä olisi ollut korkeita a-tikkaita. On myös hyvä huomioida, että kiinnitysten väliin jäävä roikkuva osa on tarpeeksi korkealla. Meillä pisin vieras oli noin kaksimetrinen, eikä tarkoituksenamme ollut kuristaa häntäkään. Johtoa riitti ja oli ylikin, sillä lopulta päädyimme laittamaan vain puolet hankkimistamme valosarjoista.


Samaan aikaan siirtelimme kaasojen kanssa pöytiä ja lakaisimme lattioita. Olimme Jarkon kanssa päätyneet neliskulmaisiin kahdeksan hengen pöytiin, ja sellaisten saaminen säntilliseen riviin tuntui ihan mahdottomalta tehtävältä. Lopulta annoin olla ja tyydyin siihen, että pöydät olivat vähän sinne päin, sillä kukaan tuskin kävisi pöytien sivuja läpi kulmaviivottimen kanssa. Suurin murheenkryyni minulle henkilökohtaisesti oli oman jalkapalloporukkani pöytä. Tilasta puuttuivat nettisivuilla ilmoitetut 180 senttimetriä pitkät pöydät, eikä pienemmistä saanut mitenkään järkevästi pöytää kymmenelle hengelle. Olin jo lähes valmis perumaan koko tilaisuuden (en oikeasti), mutta pizzan mittaisen tauon chillattuani suostuin tekemään yhdestä pöydästä pitkänmallisen.

Pöytien koristelu


Pöydät koristeltiin hyvin simppelisti, sillä suunnitelmat oli tosiaan tehty sen pohjalta, että pääsisimme paikalle vasta lauantaiaamuna. Pöytien poikki aseteltiin köynnösmäisesti kahta eukalyptuslajiketta, parvifoliaa ja populusta, jotka tilasimme muuten Juhlakukat.fi -palvelusta (kuten myös kimppuni, kaasojen rannekukat ja toisen bestmanin vieheen). Täytyy sanoa, että vaikka minua hieman epäilytti tilata kukkia kotiinkuljetuksella netistä, oli se lopulta todellakin kannattavaa. Yhteydenpito Juhlakukkiin pelasi ja kaikki hoitui nopealla aikataululla sen jälkeen, kun alkuperäisestä tilauspaikasta ei enää vastattu yhteydenottoihin. Kaikki heidän toimittamansa tuotteet olivat edullisia ja hyvälaatuisia, ja kun parissa eukalyptuspuntissa oli muutamia huonoja oksia, oli mukaan pakattu jokunen ylimääräinen puntti. Voin siis lämpimästi suositella!


Eukalyptusköynnösten kaveriksi pöydille aseteltiin maalaamamme kynttilänjalat kynttilöineen, pöytäkolmiot sekä paikkakortit, joiden pidikkeinä toimivat vanhan viinipullon korkit. Viimeisin villi ideani eli servettirenkaat päätyivät myös lopulliseen kattaukseen - ja hyvä niin, sillä joku vieras keksi jatkojalostaa niitä lisää.

Suurin ongelma pöytien koristelussa oli pitopalvelulta saadut liinat, jotka ilmeisesti mankeloinnista johtuen eivät kaikki olleet ihan saman mittaisia. Pitkissä pöydissä tämä ei niinkään olisi ehkä haitannut, mutta joidenkin liinojen välillä pituuserot olivat niin huomattavat, että päädyimme kaasojen kanssa mallaamaan liinoja keskenään. Jonkun verran pyörittelyä se vaati, mutta minua auttamassa oli onneksi kolme hyvin tehokasta ja viitseliästä ystävää. Lopulta saimme jokaiseen pöytään ainakin lähes samanmittaiset liinat.

Mitä muuta juhlatilasta löytyi?


Juhlatilamme pienempi sali oli varattu noutopöytää varten. Pitopalvelulta olimme saanet ohjeen siihen tarvittavien pöytien määrää ja kokoa koskien, mutta noutopöydän kasaamisen ja liinoituksen päätimme jättää pitopalvelutyöntekijöiden huoleksi. Ihan vain koska meillä ei ollut siihen mitään mielipidettä ja heillä varmasti oli. Muut ylimääräiset pöydät kannettiin pienestä juhlatilasta esiintymislavan taakse. Jätin myös kaikki isosta juhlasalista yli jääneet koristeet esille pitopalvelua varten ja pyysin heitä käyttämään niitä noutopöydässä parhaaksi katsomallaan tavalla. He olivatkin onnistuneet koristelemaan buffan hyvin samaan henkeen ison salin kanssa.



Isoon juhlasaliin rakennettiin erilaisia pisteitä juhlavieraita varten. Seinien vierustalle laitettiin hyvin perinteiseen tyyliin niin juomapöytä, karkkibuffa kuin photo booth -kuvaseinäkin. Mietoja alkoholijuomia ja alkoholittomia juomia varten pöydän vieressä oli neljä metallitynnyriä. Itse pöydälle aseteltiin vanha puinen juomakori boolihanoja varten, sekä kyniä ja kertakäyttömukeja. Karkkibuffaa varten oli hankittu kuusi lasiastiaa, joista yksi oli valitettavasti hajonnut. Lasipurkkien lisäksi laitoimme esille ottimet ja paperipussit karkkien keräämistä varten. Kuvaseinän pystyttäminen oli hankalaa ja hankkimani siima ei ehkä tilan korkeudenkaan takia ollut kaikista paras ratkaisu, mutta muutamia kirosanoja myöhemmin näppärät apusormet saivat sen kuitenkin kiinnitettyä kattoon. Kuvausrekvisiitaksi oli hankittu kaikenlaisia vermeitä aina pahviviiksistä ja -silmälaseista taulunkehyksiin.

Näiden lisäksi meiltä löytyi vaunuparkki, jonka lähellä oleviin pöytiin olimme taktisesti sijoittaneet kaikki ne vieraat, jotka olisivat saattaneet tarvita isompaa tilaa vaunujen säilytykseen. Samalla puolella salia oli myös leikkipaikka, johon olimme keränneet kotoa ne lasten leikityimmät hittilelut. Leikkipaikalta löytyi piirrustusvälineiden lisäksi Duploja, pikkuautoja, puinen junarata ja peltinen potkuauto.



Ulko-oven viereen vein vanhan sikojen syöttökaukalon, johon olin rullannut muutaman simppelin viltin. Sen sijaan esimerkiksi vessakoreja meillä ei ollut ollenkaan.

Hääpaikan koristelu oli iso urakka


Noin seitsemän aikaan illalla totesin, että kymmeneltä olemme valmiita. Kovin väärässä en ollut, sillä lukitsimme juhlapaikan ovet noin kaksikymmentä yli. Kaiken kaikkiaan juhlapaikan koristeluun käytettiin aikaa reilut kymmenen tuntia, mutta kun lasketaan vain aktiivinen aika, meni siihen ehkä kokonaisuudessaan noin kuusi tuntia aikaa. Paikkoja laittamassa meitä oli yhteensä kuusi ihmistä, joista yksi oli koko ajan kiinni Pullan hoidossa. Sanonta "hyvin suunniteltu on puoliksi tehty" on mielestäni ihan totta. Kun olimme varautuneet paljon lyhyempään valmisteluaikaan ja käyneet etukäteen katsomassa koristeiden tarkat paikat, oli homma alusta asti selkeää ja tekeminen oli lopulta aika ripeää.


Järjestely oli aika rankkaa fyysisesti. Pöytiä ja tuoleja oli niin paljon, että osa piti kantaa lavan taakse piiloon. Lisäksi juhlatilassa oli useampia mielestäni epäesteettisiä tekoviherkasveja, jotka ehdottomasti halusin pois tunnelmaa latistamasta. Se luonnollisesti teetti lisätöitä. Lava, jonka taakse kaikki piilotettiin, oli muutaman porrasaskelman päässä, joten nostelua riitti. Yksi iso urakka oli myös tavaroiden purkaminen autoista ja ylimääräisen sälän raahaaminen sinne takaisin.

Summa summarum, hääpaikan järjestely kannattaa suunnitella hyvin ja siihen kannattaa varata tarpeeksi aikaa ja "työvoimaa". Siis sillä tavalla sopivasti. Mitä se sopiva sitten on, on tietysti hieman hankala määrittää. Meille riitti tämä, ja pääsimme jo hyvissä ajoin rentoutumaan seuraavaa päivää varten.

Viimeinen yö


Viimeinen yö vietettiin hääseurueen ja Pullan kanssa Sokos Hotel Vantaassa. Sellainen vinkki vitonen kaikille Pyhän Laurin kirkossa avioituville, että perjantain ja lauantain väinen yö aamupaloineen (ja ravintolamaailman pääsylippuineen, jos nyt joku sellaisesta häitään edeltävänä iltana innostuu) maksaa siellä vain vajaat 50€ per henkilö. Meidänkin piti käydä kaasoporukalla skoolaamassa, mutta minä päädyin sitten metsästämään juhlapaikalta "kadonneita" kahviaveceja aina kotoa asti. Juomat eivät sinä iltana löytyneet, mutta saimmepahan ainakin levolliset yöunet ja maittavan aamupalan.