Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, oli viime kesä ehkä paras koskaan. Kesällä totuteltiin uudenlaiseen arkeen kolmilapsisena perheenä ja samalla jännitettiin tulevia tapahtumia. Lapsilla oli pitkä loma ja minulla oli oikeasti aikaa heille. Sää helli, välillä ehkä vähän liikaakin, ja lomasuunnitelmat olivat rennon selkeät. Kesällä ei ollut aikataulupaineita ja tehtiin paljon ex tempore. Tehtiin ja oltiin tekemättä. Lapsien kesäloma oli pitkä, sillä he jäivät pois päiväkodista jo hyvissä ajoin toukokuussa. Siinä missä pitkään nukkuminen oli ihanaa, tuli päiväkotikavereita kuitenkin jossain vaiheessa ikävä. Äitinä olin hyvin saamaton ja sain sovittua vain yhdet leikkitreffit lähipuistoon, nekin loman loppupuolella.

Parasta kesässä


Parasta kesässä oli se, että tehtiin paljon tekemättä mitään sen ihmeempää. Tutustuimme lähiympäristöön tai hyppäsimme autoon ja huristelimme isovanhempien luo tai mökille. Kesän varsinaiset reissut olivat toukokuinen risteily Tukholmaan ja elokuinen automatka Tykkimäelle. Tukholman reissu oli mahtava, mutta siitä olenkin kertonut jo aiemmin täällä.

Kesäkuun alussa pakkasimme Passatin ja matkustimme mökille lasten isomummun luokse. Se oli ensimmäinen kerta, kun isomummu pääsi tapaamaan Pullaa. Mökillä vierähti muutama päivä, ja kävimme muun muassa uimassa. Mökin pihaan yritettiin pystyttää lasten ulkoallasta, mutta se ei ollut varsinainen menestys. Piha oli niin täynnä hyttysiä, ettei Papu suostunut sinne ollenkaan. Pihvi kyllä kuuliaisesti istui altaassa ja nautti vesileikeistä, mutta kortisonille tuli kyllä jälkikäteen käyttöä. Mökiltä jatkoimme matkaa lasten isovanhempien luo Joensuuhun juhannuksen viettoon. Matka ei sujunut ihan ongelmitta, ja ensimmäiset vastoinkäymiset koimme jo ajomatkan aikana automme hyytyessä tienvarteen. Autosta paljastui kaksi toisistaan riippumatonta vikaa, jotka molemmat korjattiin reissun aikana. Itseasiassa kovin pitkää matkaa ei toisen vian takia olisi ilmeisesti saanut ajaakaan, joten onneksi auto hajosi vasta parikymmentä kilometria ennen määränpäätä. Sää perillä oli perinteisen juhannusmainen: 14 astetta lämmintä ja harmaata. Kävimme kuitenkin katsomassa kokon. Sitäpä ei varmaan olisi heinäkuun megahelteissä pystynyt edes polttamaan.



Heinäkuu oli kotimaanmatkailun kannalta hiljaista aikaa, mutta elokuussa häiden jälkeen oli muutama päivä aikaa ennen arkisen aherruksen alkuaja,  koitimme ottaa siitä kaiken irti. Ensimmäisenä ajelimme Kouvolaan Tykkimäkeen. Olin tehnyt hieman vertailua Lintsin ja Tykkimäen välillä, ja Tykkimäki tuntui palvelevan pieniä lapsia paremmin, vaikka sinne vähän ajomatkaa olikin. Iso plussa oli se, että auton sai ilmaiseksi ihan puiston porttien viereen. Miinuspuoli oli se, että 88 senttiä pitkälle Papulle ei juurikaan ollut mitään tekemistä. Useimmissa laitteissa oli 90 senttimetrin raja ja yllättävän moneen ei päässyt yli 140 senttisenä. Kaksi Papulle sopivaa laitetta oli suljettuina, eikä asiasta ollut mitään ilmoitusta lippukassalla. En kyllä tiedä olisiko se enää siinä vaiheessa vaikuttanut mihinkään, mutta olisihan se ollut kiva tietää etukäteen. Pääasia on kuitenkin se, että Papua ei tuntunut haittaavan. Hän pyöri samassa karusellissa ja ajeli samaa safariautoa yhä uudestaan ja uudestaan. Pihvi nautti täysin siemauksin, ja hän pääsi pituutensa puolesta moneen jo aika hurjaan laitteeseen. Ja uskalsi käydäkin. Mikä rämäpää!




Tykkimäkireissulta kotiuduttuamme teimme hyvin spontaanin päätöksen lähteä käymään mökillä lasten isomummun luona uudestaan, sillä hän ei vointinsa vuoksi päässyt mukaan häihin. Pakkasimme pitkälle viikonloppureissulle tarvittavat tavarat ja lähdimme ajelemaan seuraavana iltana. Mökkireissulla saunottiin, kerättiin pihapuskien marjat talteen, ajettiin läheiselle järvelle uimaan, tutustuttiin kunnan uusittuun leikkipuistoon ja tehtiin perinteinen vierailu paikalliseen satamaravintolaan jäätelönautinnon merkeissä. Lapsista jännittävintä oli mökin vintillä nukkuminen, vanhan talon vintti kun on aika kutkuttava paikka narisevine portaineen ja antiikkisine aarteineen. Yläkertaan päädyimme tekemään koko konkkaronkalle yhden ison siskonpedin ja nukkumaan niin ristissä, etten ole enää varma kuka nukkui kenenkäkin vieressä.




Kesälomatekemistä kotona


Kiitos aurinkoisen sään, kesällä kotona lähes jokainen päivä tuli vietettyä ulkona. Usein emme menneet lähileikkipuistoja kauemmaksi. Heinäkuu ja suljetut päiväkodit toivat muutaman lisäpihan lasten käyttöön. Jarkko vietti heinäkuun töiden parissa ahertaessa ja päivät olimme lasten kanssa keskenämme. Toisinaan mummu liittyi seuraamme puistossa, silloin kun omilta töiltään kerkesi. Päivät keinuimme, puhalsimme saippuakuplia, potkimme palloa, lennätimme leijaa tai potkupyöräilimme. Iltaisin saatoimme suunnata rannalle uimaan. Ihan paras uintiaika olikin illalla myöhempään, noin puoli kahdeksan aikaan. Päivän kuumin paahde oli hellittänyt, mutta vesi oli vielä superlämmintä ja rannalla paljon tilaa. Heinäkuu meni todella nopeasti, vaikka emme periaatteessa mitään ihmeellistä tehneetkään. Osa syynä oli varmaan edessä siintävät häät, mutta asiaan vaikutti varmasti myös se, että lapsilla oli paljon mielekästä tekemistä ulkona.



Kesäloman aikana rampattiin sovittamassa hääpukua ja tehtiin valmisteluita hääseurueen kanssa. Tai no, jos totta puhutaan, niin sulhanen ja bestmanit taisivat tehdä lähinnä henkistä valmistautumista. Me kaasojen kanssa sitten hoidimme sen ideoiden toteutuspuolen ja näpräsimme ilta tolkulla vääntäen asioita rautalangasta. Ihan tosi. Heinäkuun alussa vedettiin kirkkoharjoitukset, joista en jännityksen takia muista juuri mitään. Tosin hääpäiväkin taisi mennä samanlaisessa sumussa. Viikkoa ennen häitä pelättiin sulhasen puvun puolesta. Tälläkin kertaa hikikarpalot tarjoili Posti Group Oyj. Blogin puolella kesäloma oli ennätyshiljaista aikaa, vaikka Instagram onkin käynyt kuumana. Postausideoita oli miljoona, mutta niin oli sitä muutakin tekemistä. Toisaalta ei haittaa - riittääpähän juttua pitkälle syksyyn.


Kotikesäloman suurimmat vastoinkäymiset olivat auringonpistokset, joista ensimmäistä podettiin jo toukokuussa ja viimeistä tietenkin juuri meidän häiden aikaan. Jälkimmäinen ei meinannut hellittää ja siitä saatiin aikaiseksi lääkäri- ja laboratorioreissu. Mitään vakavaa ei kuitenkaan paljastunut ja ikävä olo painui loputa pois. Onneksi, sillä minä olin jo hieman huolissani. Pään ja ihon suojauksesta ja runsaasta vedenjuonnista huolimatta tämän kesän helteet meinasivat olla meille kohtalokkaita.

Rakkauden ja juhlien kesä 2018


Yksi koko kesän kohokohdista oli meidän häät. En tiedä oliko se kohokohta kovin monelle, mutta ainakin minulle ja Jarkolle. Kahden ja puolen vuoden suunnittelun, säästämisen ja säätämisen jälkeen päivä oli oikeasti tapahtumassa. Meidän päivä oli mahtava, ja suuremmilta kömmähdyksiltä säästyttiin. Juhlat olivat meidän näköiset ja niistä jäi meille hyvä fiilis. Toivottavasti myös vieraat nauttivat juhlasta. Me emme vaihtaisi pois hetkeäkään! Häähumun lisäksi kesässämme oli myös suuren urheilujuhlan tuntua. Vaikka jalkapallon MM-kisat ovat meidän perheessä jokseenkin merkityksellinen tapahtuma, niin tarkoitan kuitenkin peräti kaksia neljävuotiaan esikoisemme jalkapallosynttäreitä. Kaverisynttärit järjestyivät huomattavasti vähemmällä stressillä, vaikka teema ja tarjoilu olivat lähes sama. Tai ehkä se stressasi niin vähän juuri siksi. Taidan tästä eteenpäin erikoistua jalkapallosynttäreiden järjestämiseen.


Häitä edelsivät kummankin polttarit. Siinä missä Jarkolle oli varattu koko viikonlopun mittainen extravaganza, olivat omani juuri sellaista rentoa yhdessäoloa ja yhdessä tekemistä kuin olin toivonutkin. Tosin helpolla minuakaan ei päästetty, sillä polttareista kuumoteltiin pitkin koko heinäkuun. Sain milloin kirjepostia ja milloin epämääräisiä tekstiviestejä, joissa annettiin vinkkejä tai joilla johdettiin harhaan.

Polttareista ja erityisesti häistä olisi niin paljon kirjoitettavaa, että niistä varmaan riittäisi postaukseen jos toiseenkin. Kiinnostaako lukea?