*Postauksen kuvat on ottanut Mikko Pääkkönen

Meidän hääjuhlapaikka sijaitsi parinkymmenen kilometrin päässä vihkikirkolta. Juhliamme vietettiin meren rannalla Poliisien kesäkodilla Lauttasaaressa noin 100 hengen voimin. Pääsimme vieraiden kanssa juhlapaikalle noin kello 15.00 ja juhlat jatkuivat aina puolille öin asti. Oli ihana huomata, että monet vieraista viipyivät pitkään.



Hääpaikalle saapuminen


Saavuimme hääpaikalle vieraiden jälkeen. Jouduimme hetken odotella busseja lähellä juhlapaikkaa. Löysimme kauniin rannan, jossa olisi ollut kiva ottaa vaikka potretteja. Kuvaaja kulki omalla kyydillä enkä viitsinyt alkaa järjestää asiaa sillä aikataululla. Sen sijaan päädyin päivittämään uuden sukunimeni sosiaalisen median kanaviin ja julkaisemaan ensimmäisen kuvan meistä hääparina.

Kun bussit olivat saapuneet ja alkumaljat jaettu, lähdimme mekin kohti juhlapaikkaa. Yllätyksen tarjoilivat vieraina olleet joukkuekaverini, jotka olivat suunnitelleet meitä varten jalkapallokujan. Alkumaljaksemme valikoitui Anna de Codorníu Rosé Cava Brut ja alkoholittomana vaihtoehtona tarjoiltiin Korpihillan Kuohuvaa kuusenkerkkäjuomaa. Kuusenkerkkäjuoma oli Lehtikuohun Herukanlehtijuoman ohella yksi eri hääryhmien suositelluimmista alkoholittomista alkumaljoista ja oikeastaan ilman sen selkeämpää syytä päädyimme valitsemaan näistä kahdesta Kuusenkerkkäjuoman. Maljan nostamisen jälkeen toivotimme vieraat tervetulleeksi ja he siirtyivät onnittelujonon kautta sisälle etsimään omia istumapaikkojaan.


Sisälle siirtymisen jälkeen kuulimme kaason ja bestmanin puheet. Kaasoni Heidi liikutti meitä puhumalla kauniisti muun muassa lastemme elämään kuulumisesta. Bestman sen sijaan vitsaili Jarkon kilpahenkisyydestä. Aina kun bestman on ilmoittanut heille syntyneestä lapsesta, on mennyt vain muutamia viikkoja, kunnes Jarkko on kertonut tekemästäni positiivisesta raskaustestistä. Meidän perheiden lapset ovat syntyneet alle vuoden ikäerolla. Sattumaako?

Hääpäivällinen ja ohjelmaa


Pian puheiden jälkeen siirryimme syömään. Meidän häissä oli tarjolla runsas ja monipuolinen buffet. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi, minkä lisäksi menu itsessään oli mielestäni aika onnistunut kokonaisuus. Alunperin valitsemamme menun jouduimme jo kerran muuttamaan minun imetysdieettini takia, sillä sen ruokalajien ainesosaluetteloista löytyi joku pahis kaikista muista paitsi yhdestä ruokalajista. Lisäksi tässä kahden imetysdieetin aikana on tullut aika herkäksi kaikenlaisille allergioille ja ruokavalioille, joten halusin varmistaa, että listasta löytyy aivan varmasti kaikille sopivaa alkuruokaa sekä pääruoka. Kaikki ei sopinut kaikille, minullekaan, mutta jokainen sai varmasti syödäkseen.

Meidän menuun kuului:

- Chilimarinoituja jättikatkaravun pyrstöjä
- Savulohimoussea ja ruislastuja
- Caesarsalaattia
- Salaatti paahdetuilla perunoilla ja kasviksilla
- Meloni-vihersalaattia
- Kananpojan rintafilettä yrttimarinoituna
- Ylikypsää härkää punaviinikastikkeessa
- Fetalla gratinoitua lehtikaalia, belugalinssejä ja uunijuureksia

Lisäksi tarjolla oli luonnollisesti myös leipää ja levitteitä, perunoita ja ruokajuomia. Ruoan kanssa valittavana oli valko- ja punaviiniä. Olimme antaneet pitopalvelulle ohjeeksi, että olut ja muut miedot ovat tarjolla pyydettäessä.



Hääohjelma ja kahvit


Häiden ohjelman olimme sysänneet hääseurueen vastuulle. Aikaslotit olin määrännyt ennalta, jotta sain tehtyä ohjelmarungon pöytäkolmioihin, mutta muuten annoimme aivan vapaat kädet. Myös vieraat huomioitiin tässä asiassa jo kutsussa. Hääinfossa jaettiin ohjelmakoordinaattorin eli kaasoni Elinan yhteystiedot, ja kaikilla halukkailla oli mahdollisuus päästä esiintymään. Yksi tällainen esitys nähtiinkin, sillä ruokailun päätteeksi saimme kuulla lauluesityksen. Muuten häiden ohjelma oli hyvin vapaa. Olimme jo etukäteen puhuneet, että monet hääleikit ovat meistä vaivaannuttavia eikä mikään ole ikävämpää kuin vieraiden pakko-osallistaminen. Tämän oli hääseurue onneksi pistänyt korvansa taakse, ja häät olivat onnistuneet ilman että ketään nolattiin tai pakotettiin mihinkään. Lautapeli-ihmisinä meitä ilahdutti suunnattomasti hääalias, jossa päädyimme molemmat selittämään toisiimme liittyvää sanastoa. Jarkko selitti sanoja kuten banaanipotku, spinaali, pissiksen päiväuni ja tuplarintapumppu, ja minä sanoja kuten yöjuoksu, aakkoset, kuperkeikkamiehet ja mutka. Toinen bestmaneista piti kirjaa ja hänen eriskummallisen pistelaskunsa mukaan Jarkko mukamas voitti. Minä vahvasti vastustin tätä tuomiota ja sainkin kyllä kuulla monelta vieraalta ihmettelyä tuomariston päätöksestä. Bestman pysyi kannassaan, mutta hääpäivän jälkeisenä aamuna sain Jarkon myöntämään, että todellisuudessa pelin voittaja olin minä. Parasta oli, että sain sen nauhalle. Aliaksen lisäksi juhlassamme heitettiin morsiuskimppu ja sukkanauha.

Kahvituksen osalta poikkesimme hieman perinteisestä. Meillä ei leikattu kakkua ja poljettu kaapin paikkaa, sillä olemme tottuneet neuvottelemaan myös sisustukseen liittyvistä asioista yhdessä. Hääkakun sijaan tarjolla oli häädonitseja. Donitsit tilasimme etukäteen Arnoldsilta. Meidän häädonitsiksi valikoitui tavallinen valkosuklaakuorrutteinen Original donitsi, josta otimme vielä pois maitosuklaaraidat ja strösselit, ihan vaan jotta ne olisivat vähän juhlavamman näköisiä. Koristeiksi kävin ostamassa orvokinkukkia. Erityisruokavaliot huomioitiin pH7 tilatuilla kakkupaloilla. Kahvin kanssa avecina piti olla Amarulaa sekä Jaloviinaa, mutta kuten jo koristelupostauksessa mainitsin, olivat Jaloviinapullot teillä tietämättömillä. Ne kuitenkin löytyivät lopulta booliginien kanssa samasta laatikosta ja tuotiin sitten illaksi pöytään. Ja Amarulaa oli laskennallisesti useampi annos per vieras, joten sikäli Jallun puuttuminen ei ollut varsinainen katastrofi. Tietty jos ei makeankermaisesta likööristä välitä, niin kahviavecin joutui tällä kertaa passaamaan. Toivottavasti sellaiset vieraat löysivät Jallupöydän ääreen myöhemmin illalla.






Hääpotretit


Hääpotretteja otimme hyödyntäen hääpaikan miljöötä. Osa meidän kuvista otettiin meren rannalla kallioilla, osa metsässä. Itseäni katson hieman kriittisesti, mutta kuvina kaikki potretit ovat todella upeita. Rakastan taustaa, ihon sävyjä ja kuvista välittyvää tunnelmaa. Olen selannut kuviamme läpi monta kertaa, enkä vieläkään osaa sanoa mikä kuvista olisi minun lempparini. Asia on sikäli ajankohtainen, että meidän pitäisi pikku hiljaa miettiä kiitoskorttien tilaamista ja lähettämistä. Meillä on edessä vielä vaikea valinta.

Meidän omien kuvien lisäksi otatimme potretin vain perheestämme. Se oli ensimmäinen asia, joka hääpaikalla onnittelumaljojen jälkeen tehtiin, sillä halusin lapset kuvaan niin kauan kuin heillä vielä oli puhtaat vaatteet. Muuten panostimme hääjuhlan dokumentointiin. Potreteille halukkaiden kanssa olisi ollut rako ruokailun jälkeen, mutta yhdelle lapsistamme nousi kuume ja olin lastenvahdin tuloon asti sidottu pään silittelyyn ja päivästä huolimatta elämäni tärkeimpään tehtävään - äitinä olemiseen. Kannoimme lasta varten pitkän penkin pöytämme taakse ja yritin kasata siihen vilteistä mahdollisimman mukavan petipaikan.

Häätanssi ja iltajuhla


Häätanssikappaleen valinta ei ollut meille vaikeaa. Meillä on ollut "oma biisi" jo vuosia. Myös pappi huomio kappaleemme puheessaan.

Olemme tavanneet joulukuussa 2012. Kolmansien (kyllä, KOLMANSIEN) treffien jälkeen Jarkko oli saattamassa minua kotiin. Kello oli jotain kaksi ja yö oli kirkas, pakkasta varmaan 15 astetta. Siinä ja silloin suutelimme ensimmäisen kerran.

J. Karjalainen laulaa:

"Talviyönä tähtein alla
Nopealla suudelmalla
Sinetöimme sydänlupauksen"

Ja niin siinä sitten kävi.

Kappaleen esittämistä olimme toivoneet bändiltämme, joka onneksi suostui sen harjoittelemaan. Itse bändi oli spektaakkelimainen, enkä edelleenkään meinaa pysyä housuissani esiintyjäämme ajatellessani. Noin puoli vuotta tapaamisemme jälkeen Jarkko valmistui ja lähdimme viettämään hänen valmistujaisjuhliaan Joensuuhun. Valmistujaiskahvien jälkeen suuntasimme Joensuun yöelämään ravintola Ilonaan, jossa esiintymässä oli Kalle Päätalo. Siis se Pitkä kuuma kesä -elokuvasta tuttu bändi, ei kirjailija. Meininki oli mahtava ja olisi ollut sitä ilman nostalgiakerrointakin. Seuraavana aamuna taisin sanoa Jarkolle, että jos me joskus mennään naimisiin, niin tiedän ketkä haluan meidän häihin soittamaan.

Bändi soitti suomipoppia ja -rockia aika laidasta laitaan ja vieraat viihtyivät tanssilattialla. Tulipahan sitä lopulta jortsattua illan aikana omatkin jalat kipeiksi.





Bändi soitti neljä settiä kello 20 ja 00 välillä. Juhlissa kuultiin myös legendaarinen Lootusasentoon, jota morsian pääsi vähän epävireisesti hoilaamaan laulajan kanssa. Tiesittekö muuten, että se on "Sielun syvää ystävyyttä, progee (ei kokee), pitkäveteisyyttä, kiitos ei, vaan suoraa toimintaa"? Minäpä tiesin! Jean S:n versiossa tämä on väärin, ja tällä tiedolla todellakin vein pisteet kotiin. Sen ja kertosäkeen lisäksi keskityinkin sitten lähinnä jatkamaan tanssilattian valtaamista, kun taas Jarkko pyrki välttämään sinne joutumista.

Iltajuhlaa varten pitopalvelu laittoi esille juomatynnyrit ja valmisti boolit. Tarjolla oli olutta, kahta erilaista siideriä ja lonkeroa, sekä alkoholittomina juomina tonicia ja limonaadipulloja. Boolina meillä oli GT, jonka suhteet olin laskenut boolin väkeyyttä vastaaviksi, mutta jotenkin siinä kävi niin, että meille jäi juhlien jälkeen tonicista käteen lähes puolet. Oho hups. Kaasoni Hanna kyllä sanoi, ettei booli maistunut tai tuntunut kovin vahvalta.

Bändin viimeisellä tauolla nautimme iltapalaa. Tarjolla oli hodareita sekä kaikki mitä päivälliseltä oli jäänyt. Iltapala teki hyvin kauppansa, tosin itse juoksin sen aikana vieraan luota toiselle ja pyrin käymään mahdollisimman monen juttusilla, alkuillasta kun hoidin sattuneesta syystä muita juttuja. Ihan kovin montaa sanaa en kaikkien vieraiden kanssa ehtinyt vaihtaa ja jos jokin, niin se harmittaa minua ihan mielettömästi. Toivottavasti asia ei jääyt kenelläkään hampaankoloon.
Kaiken kaikkiaan päivä oli meistä todella onnistunut. Tykättiin mielettömästi kaikista päivän komponenteista ja pidettiin aivan meidän näköiset häät. En keksi vieläkään mitään mitä muuttaisin tai tekisin toisin. Kirsikkana kakun päällä saimme muutaman ylimääräisen lauluesityksen joukkiolta, jonka oletan olleen Kauppakorkeakoulun Ylioppilaskunnan Laulajat: Istuimme porukassa ulkona terassilla, kun juhlapaikan yhteydessä olevilta saunoilta lähti joukko miehiä parkkipaikkoja kohti. Joku porukastamme heitti, että voisivatko miehet pysähtyä ja esittää yhden laulun, kun paikalla oli oikein morsiankin läsnä. Yllättävää ei ollut se, että joukkio tarttui haasteeseen, vaan se, että he tarttuivat haasteeseen moniäänisesti. Eihän tällaista oikeasti tapahdu!

Hääpäivä meni kuin siivillä, mutta kun yhden jälkeen pääsimme hotellihuoneeseen, totesimme, ettemme kyllä jaksaneet lähteä jatkoille ollenkaan. Hotellihuone oli oikein viihtyisä, ottaen huomioon, että olimme päätyneet poliisihäistä vankilaan yöksi.