Yön hämärässä heräät ja hivuttaudut kainaaloni. Huulillasi hamuat paljasta nisää. Hermostut. "Missä se on", ihmettelet. Lopulta löydät sen ja tunnen kuinka maito nousee. Se tuntuu kohinalta, lämmöltä ja kovalta paineelta rinnassa. Syöt pitkään ja tyynnyt, lopulta nukahdat. Aamulla heräät iloisena. Naamasi kurtistuu hymyyn. Isäsi mielestä näyttäisit aivan Rölliltä, ja minä olen samaa mieltä. Keitän sinulle puuroa riisihiutaleista. Lisään joukkoon mangoa. Irvistät ensimmäiselle maistiaiselle, mutta lopulta hotkit muutaman lusikallisen. Sitten lopetat. Ruokailusta tulee leikki. Puuro pärisee mukavasti suussasi. Ja minä torun. Huokaan. Ei ihan niin paljoa kuin eilen aamulla. Yritän hetken maanitella, mutta lusikka ei kiinnosta enää yhtään. "Höpsö äiti", naurat minulle. "Juurihan annoit minulle maitoa".


Pakkaan reppuun vaippoja ja vaihtovaatteet. Kaivan kaapista neuvolakortin ja katson sitä hetken. Mahanpohjaani kutkuttaa. Olet selvästi kasvanut, tiedän sen! Isäsikin sanoo, ettei jaksa enää kannatella sinua samalla tavalla. Poskesi ovat pyöristyneet. Ulkona on kylmä, joten kaivan esiin siskosi vanhan talvihaalarin. Puen sinua ja hermostut. On ehkä kuuma. Operaatio tuntuu taistelulta. Voi kunpa talvi olisi jo ohi. Sinä hukut uuteen haalariisi. Hän ei hukkunut, muistelen. Rauhoitut vaunujen liikkeeseen. Nautit siitä, että kopan pääty on nostettu ylös. Näet asioita. Ihmettelet ohi ajavaa rekkaa ja yli lentävää varista. "Kraak", se huutaa. Ja sinä huudat sille takaisin omalla kielelläsi.

Astumme raskasrakenteisista liukuovista sisään valkoiseen raapattuun rakennukseen. Olen oppinut pelkäämään sitä rakennusta, sillä sen sisäpuolelta tulee aina huonoja uutisia. Riisun sinut ulkovaatteistasi, ja sinä puklaat. Sinne meni puuro, ajattelen. Tutkailet valppaana ympäristöäsi. Minä odotan. Ahdistaa. Kellon viisarit liikkuvat kuin hidastettuina. Tik, tak, tik ja tak. Aikamme meni jo, eikä ketään kuulu. Ahdistun lisää, kunnes lopulta valkoinen ovi avautuu ja ääni kutsuu sisään.

K-a-s-v-u-k-o-n-t-r-o-l-l-i. Kasvukontrolli. Mitä vauva syö? Paljonko syö? Eikö ole mitään lihaa? Entä kotimaiset viljat? Pujotan kätesi pois bodyn hihoista. Hoitaja kyselee asiallisesti, mutta minua hermostuttaa silti. Tiedän, etten voi antaa sellaisia vastauksia kuin pitäisi. Sinä pidät omaa puhettasi. Siirrän sinut vaa'alle. Tuijotat minua kummastuneena. Minä tuijotan vaakaa. Lukema on noussut hieman. Pituusmittari ei sen sijaan anna armoa ollenkaan. Hyvällä tahdolla hoitaja löytää sinulle muutaman millin, kun kokeilemme uudestaan käyrien hälyttäessä. Sekään ei auta. Yritän muistaa mitä minulle sanottiin allergialääkärisi vastaanotolla. Paino on noussut hieman, se on hyvä asia. Pituus tulee kyllä perästä, niin sillä on tapana. Sitten on taas painon vuoro. Saamme ohjeeksi näyttää uudet käyrät allergialääkärillesi. Ja ajan neuvolalääkärille.

Astumme ulos vastaanottohuoneesta. Haen ulkovaatteesi ja alan pukea niitä päällesi. Ohitsemme kulkee ihmisiä. Sinua naurattaa. Kun he ovat menneet, minä itken. Ulkona vaunuissa tuijotat hetken harmaata taivasta. Hiljalleen katseesi terä katoaa ja silmäluomesi painautuvat kiinni. Tiedän, että sinun on hyvä. Mutta miksi et kasva, vauvani?