Lentokone oli myöhässä, Helsinki-Vantaalla oli kylmä ja kotona odotti lappu aamuisesta huoltotyöstä asunnossamme. Auton päällä oli 50 senttiä lunta ja vieressä aura-auton jäljiltä ainakin metri. Itse auto päätti hajota keskellä tuusulalaisia peltoteitä. Kookoskerma ei sulautunutkaan broilerikiusaukseen, vaan jähmettyi uunnissa epämääräiseksi kermalevyksi. Tervetuloa kotiin! Olen viikon aikana kadottanut ruoanlaittotaitoni, eikä huumorintajunikaan häviäminen ole kaukana tämän viimeisen 24 tunnin jälkeen. Keskimmäinen lapseni totesi koneen laskeuduttua lähtevänsä takaisin Kanarialle. Ymmärrän häntä hyvin.

Stressiä horisontissa


Kalenterin sivut ovat toistaiseksi vielä tyhjiä. Ei siksi, etteikö niihin olisi kirjoittaa merkintöjä. Olen vaan yksinkertaisesti lykänyt merkintöjen siirtoa koko vuodenvaihteen. Neljän päivän päästä pitäisi siirtyä "kahdeksasta neljään" -päivärytmiin. Sähköpostissa on ainakin sata odottavaa asiaa. Ensi maanantaina alkava harjoittelu jännittää ihan hirveästi. Teoriat on opeteltu noin puolitoista vuotta sitten ja edellisestä harjoittelustakin on yli vuosi. Oloni on vähintäänkin epävarma. Valehoitaja. Viikonlopun olen varannut asioiden kertaamiselle ja lauantaina on tarkoitus suunnata kirjaston rauhaan opiskelemaan.

Kotirytmiin on sopeuduttu vasta yhden päivän ajan, mutta se on ollut hankalaa itse kullekin. Yksi lapsista kyselee edelleenkin uima-altaan perään. Että koska sinne mennään. Toisella arkirutiineiden ja lomamoodin vaihtuminen näkyy raastavan vahvana tahtona  uusia isompia luistimia ei voinut vetää jalkaan keskellä katua ja luistella kotiin, ei edes kokeilla vähäsen. Vaati henkistä kamppailua molemmilta, että kirpputorireissulta päästiin kotiin asti.

Uudestaan lomalle


Samaan aikaan, kun yritämme palautua arkeen, haaveilemme uudesta lomasta. Puhuimme Jarkon kanssa, että eläkkeellä (eli varmaan noin 80-vuotiaina) pakkaamme kamamme ja muutamme jonnekin lämpimään. Tsekkasin jo paikallisten kiinteistönvälitysfirmojen nettisivut ja totesin, että kyllä meidän kolmio varmaan kanarialaiseksi kaksioksi vaihtuisi. Sitten hankkisimme huippuunsa viritetyt polkupyörät, koska meistä kumpikaan ei tunne paikallista autoilukulttuuria omakseen.

Eläkepäiviä ennen olisi kiva käydä jossain toistekin. Vaikka meidän hotellimme oli ihan hyvä, osaisi ensi kerralla ehkä huomioida tiettyjä juttuja lasten kannalta paremmin, ihan vaikka noin lomapäivien rakentamisesta lähtien. Sitä on myös itse ihan turisti, kun ei ole juuri koskaan missään matkustellut. Ihan ensisijaisesti haaveilisin vaikka lyhyestä kaupunkilomasta ensimmäisen hääpäivän tienoilla. Jarkko ehdotti visiittiä Auschwitziin, ja totesin, että meillä on ehkä hieman erilaiset käsitykset romantiikasta. No  historia kyllä kiinnostaa molempia ja Krakova on kuulemma ihan kaunis ja kokemisen arvoinen paikka.

Jos sinä lähtisit kapunkilomalle Eurooppaan, niin minne menisit?