Olen vähentänyt pikamuotiliikkeissä asiointia radikaalisti vuonna 2015. Odotin Papua, ja kävin ehkä Lindexissä ostamassa muutaman bodyn ja housut. Elettiin kai kesää, ja vaatteiden tarve kumpusi lähinnä ihanasta vauvakuplasta ja jonkinlaisesta pesiytymisvietistä. Sitä en osaa sanoa, mikä sitten muuttui, mutta sen jälkeen olen kääntynyt niiden puoleen lähinnä urheilu-, ulkoilu- ja äitiysvaatteita etsiessäni. Muun vaatteen olen ostanut käytettynä joko kyttäämällä nettikirppiksiä tai koluamalla oikeita, tai kestävyyttä ja eettisyyttä henkiviltä brändeiltä, aina kuitenkin tarpeeseen. Koska lasten ikäero on niin pieni, periytyy paljon myös edelliseltä käyttäjältä seuraavalle. Olen opetellut korjaamaan sen mikä on korjattavissa, vaikka se joskus muun elämän ohessa odottaisikin ehostusta vähän liian kauan. Eräällä Instagram-tilillä pohdittiin pari päivää sitten, voiko epäeettisen vaatteen ostaa käytettynä. En enää muista kenen tili se oli. Harmi sinänsä, koska se pisti ajattelemaan.

Vaakakupissa eettisyys ja ekologisuus


Kuvan vaatteet ovat kirpputorilta. Tai oikeastaan peplum-paita on Cubukselta, mekko ja ph H&M:ltä, housut KappAhlista ja kengät Converselta. Minä enemmän kuin mielellään ostan käytettynäkin eettisesti valmistetun vaatteen, mutta aina sellaista ei tule vastaan. Vaakakupissa painaa myös ekologisuus. Uuden aikuisten puuvillaisen t-paidan valmistukseen menee eri lähteistä riippuen noin 2000-2700 litraa vettä. Toisaalta tunnen tästä syvää ristiriitaa. En haluaisi tukea pikamuotiliikkeitä, koska let’s face it - kun minä ostan kasan ”Henkkamaukan” vaatteita kirppikseltä, saattaa myyjä mennä ostamaan niitä kyseisestä liikkeestä tarpeeseensa lisää. Ja joku ehkä ylikin, koska se on halpaa, ihanaa ja pikamuotia. Kumpi menee edelle - eettisyys vai ekologisuus?

Taannoisesta Eetti ry:n vaatemerkkivertailun jälkimainingeissa tuli vähän huijattu olo. Vertailuhan ei kerro sitä, minkä valmistajan tuotanto on eettistä. Voihan sitä teettää vaatteitaan ihan avoimesti Rana Plazan kaltaisissa tehtaissa, tai teettää salaa sellaisissa, joissa työntekijöiden on todella hyvä olla. Olisin kuitenkin toivonut, että suomalaiset ja kansainvälisesti kuitenkin kovin pienet vaatemerkit olisivat keikkuneet kärkisijoilla pisteineen, koska vastuullisuus on ymmärtääkseni iso osa näiden merkkien imagoa. Ja osa vastuullisuutta on myös läpinäkyvyys. Läpinäkyvyyttä toivoisin yli kaiken. Sitä joko on tai ei ole. En halua, että minun lapseni vaatettaa toinen viisivuotias. Haluan, että hän käy koulua. Että hänen vanhempansa saavat asianmukaista palkkaa ja turvalliset työolot. Siksi minulle olisi tärkeää tietää, missä vaatteni tehdään ja kuka ne tekee. Tässä minun ja vaatevalmistajan intressit eivät välttämättä kohtaa, koska läpinäkyvä tuotantoketju saattaisi ajaa minut, asiakkaan, rahoineni muualle.

Toisaalta isot pikamuotijätit ovat panostaneet myös omiin "vihreämpiin mallistoihinsa". Toki näiden vaateliikkeiden tuotantovolyymeissa homma haiskahtaa vähän vihrepesulta. Kuulin kuitenkin pääsiäisen aikaan radiosta uutisen, jossa kerrottiin H&M:n satsanneen suomalaiseen innovaatioon, Infinited Fiberiin, joka valmistetaan tekstiili- ja selluloosajätteestä, ja jonka on tarkoitus korvata puuvillan käyttöä. Uutinen on monelta kantilta lupaava, mutta toisaalta en voi silti olla miettimättä, että kenelle tällä pyritään tätä maapalloa säästämään - länsimaiselle kuluttajalle vai myös sille mahdollisesti epämääräisissä oloissa työskentelevälle ompelijalle?

Eettistä muotia etsimässä

Vaikka olen jo useamman vuoden pyrkinyt tekemään tietoisampia valintoja, olen asiassa vielä aika lapsen kengissä. Valmistajat itse antavat vielä aika niukasti tietoa, mikä tekee sen etsimisestä vaikeaa ja aikaa vievää. Pyrin seuraamaan eettisen ja ekologisen muodin kanavia esimerkiksi Facebookissa, joissa usein jaetaankin vinkkejä merkkien vertailuun (<-- kliketi klik). Eri vertailuissa kannattaa tietysti myös tutustua siihen mitä ja miten on vertailtu.

Palatakseni toisen instaajan mietteisiin, tärkeintä on varmaan ostaa vain tarpeeseen ja pitää ostetuista vaatteista huolta. Jos käytettynä tuleekin ostettua pikamuotiketjujen vaatteita, kannattaa uusia vaatteita hankkiessa miettiä, voisiko ne ostaa eettisesti tuotettuina. Hinta on monille kynnyskysymys, sitä se on minullekin opiskelijana, mutta toisaalta huomaan nykyään tekeväni ostoksia harvemmin ja enemmän harkiten. Lisäksi uskon, että kun vaatevalmistajansa valitsee huolella, kulkee hinnan kanssa käsi kädessä myös laatu, jolloin käytän vaatettani oikein huollettuna vielä ollessani harmaa ja ryppyinen. Oleellista on kai myös ostaa tyyliä, ei muotia. Niin vaate ei pääse vanhenemaan.